Blogeissa on kiertänyt haaste, jossa vastaillaan blogiin ja someen liittyviin kysymyksiin. Sosiaalinen media on siinä mielessä mielenkiintoinen, että jotkut ajattelevat ihmisten valehtelevan jos he eivät jaa kaikkia ikäviä hetkiään sinne. On mullakin ollut nuorena vaiheita, että sitä tuli jaettua ihan kaikki jonnekin Irc-galleriaan tai Facebookiin ja kieltämättä ne jutut hävettää. Nykyään ajattelen, ettei nettiin kuulukaan jakaa kaikkea elämästään ja jaankin vain pienen osan elämästäni somen puolelle. Oon itse ihmisenä tosi avoin, mutta on tiettyjä asioita, joita en nettiin halua jakaa ja nämä asiat jaan sitten lähimmille ihmisille. Näistä jo esimerkkinä meidän lasten nimet ja tunnistettavat kasvokuvat, jotka edelleen aiheuttavat ihmetystä joillekin, ettemme mieheni kanssa niitä halua jakaa.
Olen myös rajannut somen käyttöäni niin, että Facebook on kaikista henkilökohtaisin, jossa kavereina mulla ei enää ole puolituntemattomia ihmisiä, joille en ole koskaan puhunut. Blogi ja Instagram -tilini taas ovat julkisia, vapaasti seurattavia. Tämä on myös ollut hyvä rajaus. Oma elämäni ei ole mitenkään hohdokasta. Elän tavallista perheenäidin elämää, joka vaan on sattunut rakastumaan bloggaamiseen ja kauniiden asioiden kuvaamiseen. Mutta nyt itse haasteeseen, jossa itse perustelen joitain valintoja someen liittyen ja kerron miten "valehtelen" teille blogin tai somen puolella.
Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olevan someystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.
Kyllä ja ei. En mene pelkästään sellaisiin ravintoloihin tai tapahtumiin, joista tiedän saavani hyviä kuvia vaan menen paljon myös muista syistä. Mutta kuvia otan sellaisista paikoista someen, jotka ovat kaunista kuvattavaa ja sopivat blogini/Instagram kuvieni tyyliin. Tykkään esimerkiksi valoisista kuvista joten hämärässä ravintolassa otetut kuvat harvoin päätyvät esimerkiksi Instagramiin, vaikka ruoka ja paikka olisikin muuten hyvä. (Instastoryyn ehkä)
Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.
Kyllä ja en. Blogissa ja somessa olevat kuvat ovat siinä mielessä
aitoja, että sisustan ja pukeudun oikeasti näin. Tosin sommitteluun ja
esimerkiksi kattaukseen panostan enemmän, jos kuvat ovat menossa
blogiin. Ja totta kai otan sisustuskuvat ensin siivottuani. Eihän meillä
todellakaan aina näytä siltä, mitä ottamissani kuvissa. Joskus olen
saattanut myös siirtää jotain sisustustavaroita, jotta ne kuvassa
näyttäisi paremmalta, mutta käytännössä en voisi niitä pitää kyseisessä
paikassa esimerkiksi lapsien vuoksi.
En ota itsestäni kuvia enkä Insta stories -videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.
Kyllä ja ei. Pääsääntöisesti olen ilman meikkiä jos olen vaan kotona joten en aina sillä lailla mieti esimerkiksi Insta stories -videoita. Mutta esimerkiksi blogikuvissa/instakuvissa minulla on aina meikkiä. Koen sen liittyvän ehostukseen. Tosin meikittömät kuvat ei ole mikään ongelma.
Teen asioita ja kerron asioista blogissa, joiden tiedän tukevan omaa brändiäni.
Kyllä. En tosin koe, että blogillani olisi mitään tiettyä brändiä, mutta totta kai mä mietin sitä, että kirjoitan vain sellaisista asioista, jotka sopii omaan blogiini. Blogini kuvastaa minua ja omia arvojani joten en esimerkiksi mainostaisi tai kirjoittaisi täällä mitään sellaista, mikä ei näihin arvoihin sopisi.
Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalle.
Ei.
Muokkaan kuvissa ainoastaan terävyyttä, valoisuutta, kontrastia yms. En
koskaan itseäni. Toki kiinnitän huomiota kuvakulmiin ja asentoihin,
jotta minä ja kuvat ylipäätään näyttäisi hyvältä, mutta en muokkaa
finnejä, mustelmia tai arpia pois tms. Esimerkiksi juuri näissä kuvissa
mulla on jalassa hirveä arpi, joka ei ihme kyllä hirveästi näissä näy.
Oon myös mestari saamaan järjettömiä mustelmia joten luonnollisesti
nekin näkyvät kuvissa.
Silottelen elämääni somessa.
Kyllä ja ei. En yritä tehdä elämästäni mitenkään hohdokkaampaa tai jotain mitä se ei ole, mutta niin kuin melkein jokainen, jätän somesta paljon asioita pois. En jaa elämästäni niitä hetkiä, kun koen olevani huono äiti ja itken kotona, kun mies on ylitöissä ja mulla hajoaa pää lasten kanssa. Uskokaa tai älkää jokaisella on näitä huonompiakin hetkiä, vaikkei niitä someen toisi. Haluan pitää blogini ja somekanavani positiivisena ja inspiraatiota tuovana, jonne jaan niitä positiivisempia hetkiä eli siis vain hyvin pienen osan elämästäni. Joskus saatan tehdä postauksen jostain henkilökohtaisemmasta ja kipeämmästä aiheesta, mutta pääsääntöisesti jaan vain positiivisia juttuja.
Kadun joitakin blogiyhteistöitäni.
En. Mulla ei ole yhteistöitä hirveästi ollut, mutta en kadu niistä yhtään. Ehkä blogin alkuaikoina joitain olisin voinut harkita vähän enemmän ja miettiä, että sopiiko tämä mun blogiini, mutta nykyään oon siinäkin tosi tarkka.
Ajattelen hetket Instagram-kuvina.
En. Huomaan kyllä ajattelevani, että "tämä ois kyllä niin instamatskua", mutta ei mulla Instagram ole mielessäni kuitenkaan koko aikaa ja muutenkin aika harvakseltaan mä sinne kuvia lisäilen. Voisin varmaan vähän aktiivisempikin olla. Insta storyyn lisäilen välillä vähän enemmän juttuja.
Bloggaajien elämä on glamourista.
Ei. En usko kenenkään elämän olevan täydellistä. Monesti blogeista saa ehkä sellaisen kuvan, että bloggaajan elämä on vain hienoja ravintoloita ja juhlia yms, koska sinne jaetaan vaan näitä ylellisiä hetkiä tai kuvia. Kyllä sitä itse on monet kerrat miettinyt, että kiinnostaako ketään oikeasti tällaisen tavallisen tallaajan blogi, kun ei mun elämä ainakaan ole mitään hohdokasta. Hah.
Mekko - Kirpputori/Gina tricot | Kengät - Citymarket | Aurinkolasit - Glitter
Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja ja googlaan nimeäni tasaisin väliajoin.
En seuraa, eikä musta siellä mitään kirjoitettaisikaan, koska mulla on suhteellisen pieni blogi. Nimeäni googlailen joskus, mutta haluan pitää yksityisyydestäni kiinni, enkä ole yhdistänyt blogiin koko nimeäni - ja parempi näin.
Ostan tuotteita tai vaatteita ainoastaan kuvattavaksi.
En. Ei tosin ole kauaa, kun mietin sitä, pitäisikö alkaa kirpputoreilta keräämään jotain kuvausrekvisiittaa kuten tekokukkia sommittelua varten, jotta saisin kuvista mielenkiintoisempia. En kuitenkaan ole vielä saanut aikaiseksi sellaista tehdä. Ikinä en ostaisi vaatteita pelkästään kuvattavaksi!
Bloggaaminen ei ole oikea työ.
Ei, en ole samaa mieltä. Se on oikeaa työtä, johon saa kulumaan ihan helposti saman työmäärän kuin mihin tahansa muuhunkin työhön. Sydämeni sykkii kuitenkin sosionomin ammatille, johon olen kouluttautunut, etten itse halua bloggaamisesta itselleni työtä. Mutta ei sekään niin helppoa ole saada itsensä siihen pisteeseen, että voisi tienata blogilla elannon.
Mitä te ajattelette näistä väittämistä? Onko samoja vai eri ajatuksia?
