Mä olin ennen kauhea hamstraaja ja teininä sisustin kaikenmaailman krääsällä oman huoneeni. Julisteita oli seinillä ja myös kaapinovet oli täynnä kuvia ja julisteita. En kyl ymmärrä, miten oon viihtynyt sellaisessa huoneessa. Mulle vaikeimpia asioita luopua on erilaiset esineet ja asiat, jotka tuovat jonkun tietyn asian mieleen. Pitkän aikaa säilytin esimerkiksi kirjeitä, joita oon kirjotellu kaverin kanssa joskus kauan sitten. Hävettää myös myöntää, mutta kun muutin pois kotoa lukion jälkeen, otin mukaan pussin, johon olin säästänyt kirjelappuja, joita oltiin kirjoteltu tunneilla kavereiden kanssa ala-asteella!
Nykyään ajattelen, että vähempi on parempi ja oonkin laittanut monia tarpeettomia tavaroita eteenpäin. Mulle tulee myös oikeasti paha olo sekaisin olevasta asunnosta tai jos siellä vallitsee hirveä tavaranpaljous. Oon pitkän aikaa yrittänyt järjestellä meidän asuntoa ja päästä eroon tarpeettomasta tavarasta, mutta jotenkin tuntuu, ettei se projekti ole loppunut koskaan. Nyt aloin lukea Konmari -kirjaa ja olen alkanut käydä tavaroita läpi lajeittain eikä huoneittain, miten oon ennen tehnyt. Eli käyn läpi kerralla esimerkiksi kaikki meikit, vaatteet ja paperit nimenomaan siksi, että esimerkiksi papereitakin meiltä löytyy monesta eri paikasta. Paljon paperia muuten meni paperinkeräykseen! Nuottikansiotkin järjestin ja heitin tarpeettomia nuotteja ja kopioita pois, niin että sain tyhjäksi pari kansiota.
Konmari -kirjassa on ajatus, että jos jokin tavara ei tuota iloa, niin se pitäisi heittää pois ja jos se tuottaa iloa, niin säästää se. Olen yrittänyt tämän ajatuksen kanssa käydä läpi meidän kodin tavaroita, mutta samalla myös olen ajatellut, että teenkö sillä jotain. Tämä järjestäminen on korostunut erityisesti nyt, kun vietän arkeni kotona lasten kanssa. Siivoamiseen menee paljon aikaa ja uskon, että yksi syy siihen on tavaranpaljous!
Oon ennenkin huomannut, kuinka hyvälle fiilikselle siitä tulee, kun on myynyt esimerkiksi kirpputorilla tarpeettomia tavaroita. Ja vaikken ole "marituksessa" (niin kuin ihmiset tätä konmari-juttua kutsuu) kuin vasta alussa, niin jotenkin oon jo nyt hyvällä mielellä! Hassua, mutta jotenkin kun järjestelee kotia, niin samalla oma elämäkin menee järjestykseen. Mulla on tavoitteena päästä sellaiseen, ettei kotona olisi yhtään ns. turhaa tavaraa. Tosin näin lapsiperheessä se nyt on vähän vaikeaa, kun esimerkiksi pieneksi jääneitä vauvanvaatteita ei nyt hetkessä saa pois nurkista, mutta pikku hiljaa pikku hiljaa. Ja jos ei nyt muuta, niin ainakin Konmari -kirjasta sain hyvän vinkin pystyviikkauksesta. Pystyviikkasin meidän neidin vaatteet lipastoon ja sainkin kaikki vaatteet mahtumaan yhteen laatikkoon kahden sijasta.
Nykyään ajattelen, että vähempi on parempi ja oonkin laittanut monia tarpeettomia tavaroita eteenpäin. Mulle tulee myös oikeasti paha olo sekaisin olevasta asunnosta tai jos siellä vallitsee hirveä tavaranpaljous. Oon pitkän aikaa yrittänyt järjestellä meidän asuntoa ja päästä eroon tarpeettomasta tavarasta, mutta jotenkin tuntuu, ettei se projekti ole loppunut koskaan. Nyt aloin lukea Konmari -kirjaa ja olen alkanut käydä tavaroita läpi lajeittain eikä huoneittain, miten oon ennen tehnyt. Eli käyn läpi kerralla esimerkiksi kaikki meikit, vaatteet ja paperit nimenomaan siksi, että esimerkiksi papereitakin meiltä löytyy monesta eri paikasta. Paljon paperia muuten meni paperinkeräykseen! Nuottikansiotkin järjestin ja heitin tarpeettomia nuotteja ja kopioita pois, niin että sain tyhjäksi pari kansiota.
Konmari -kirjassa on ajatus, että jos jokin tavara ei tuota iloa, niin se pitäisi heittää pois ja jos se tuottaa iloa, niin säästää se. Olen yrittänyt tämän ajatuksen kanssa käydä läpi meidän kodin tavaroita, mutta samalla myös olen ajatellut, että teenkö sillä jotain. Tämä järjestäminen on korostunut erityisesti nyt, kun vietän arkeni kotona lasten kanssa. Siivoamiseen menee paljon aikaa ja uskon, että yksi syy siihen on tavaranpaljous!
Oon ennenkin huomannut, kuinka hyvälle fiilikselle siitä tulee, kun on myynyt esimerkiksi kirpputorilla tarpeettomia tavaroita. Ja vaikken ole "marituksessa" (niin kuin ihmiset tätä konmari-juttua kutsuu) kuin vasta alussa, niin jotenkin oon jo nyt hyvällä mielellä! Hassua, mutta jotenkin kun järjestelee kotia, niin samalla oma elämäkin menee järjestykseen. Mulla on tavoitteena päästä sellaiseen, ettei kotona olisi yhtään ns. turhaa tavaraa. Tosin näin lapsiperheessä se nyt on vähän vaikeaa, kun esimerkiksi pieneksi jääneitä vauvanvaatteita ei nyt hetkessä saa pois nurkista, mutta pikku hiljaa pikku hiljaa. Ja jos ei nyt muuta, niin ainakin Konmari -kirjasta sain hyvän vinkin pystyviikkauksesta. Pystyviikkasin meidän neidin vaatteet lipastoon ja sainkin kaikki vaatteet mahtumaan yhteen laatikkoon kahden sijasta.
Onko siellä ruudun takana joku muukin lukenut Konmarin kirjan tai muuten vain hurahtanut kodin järjestelemiseen?