

Näin kevään tullessa pohdin pitkään meidän välikausivaatteiden tilannetta. Tai siis eihän meillä ollut mitään päälle pantavaa ja liian pitkään mentiin toppahaalarilla. Meillä poika syntyi joulukuussa 2014 ja on nyt siis reilun vuoden. Ihan vauva-ajan pärjättiin
Baby's onlyn lämpöpussilla ja vähän ohuimmilla "karhuhaalareilla" ja collegehaalareilla, joita olin kirpputoreilta ostellut. Syksyllä otettiin käyttöön äitiyspakkauksen vanuhaalari ja talvella meni äitiyspakkauksen toppahaalari. Yritin etsiä kirpputoreilta välikausihaalaria, mutta en löytänyt oikean kokoista, hyväkuntoista ja itselle mieluista haalaria. Päätin sitten, että kai sitä täytyy ostaa haalari uutena ja mieluiten sellainen, joka menisi vielä ensi syksynäkin.
Softshell miellytti mua materiaalina eniten ja päädyin sen ja edullisen hinnan ansiosta Name it:n softshell haalariin värissä dress blues. En todellakaan halunnut laittaa kasvavan lapsen haalariin mitään satasta ja kyllä 54.95€ haalarista kirpaisi myös.
Oon kyllä tähän asti tykännyt kovasti haalarista ja tämä on kyllä meidän kapealle pojalle just hyvä. Kun olin näitä kokeilemassa kaupassa, myyjä kertoi, että nämä ovat tosi reilua kokoa verrattuna muiden valmistajien haalareihin. Tätä väriä ei ikävä kyllä ollut siinä kaupassa jäljellä koossa 86, niin jouduin tilaamaan nettikaupasta. Netissäkin haalarit oli loppuunmyyty melkein jokaisessa liikkeessä, mutta onneksi löysin vielä kaupan, missä näitä oli jäljellä oikeassa koossa! Kotona pohdin, että toivottavasti tämä haalari menee vielä ensi syksynä, koska hartia-haarovälissä ei ollut hirveästi ylimääräistä tilaa. Jaloissa ja käsissä taas oli paljon. 92-koko taas olisi ollut aivan liian iso. No toivotaan parasta! On se niin vaikeaa välillä tää vaatteiden ostaminen. Pitäis pojalle ostaa vielä kumisaappaat ja toisenlaiset hanskat, mutta nyt mennään näillä. Pian on muutenkin kesä.

Mä edelleen välillä mietin sitä, että minkä verran kirjoittelen meidän pojasta täällä blogin puolella. Mun blogi on lifestyleblogi, joka kertoo siis lähinnä mun elämästä. En ole edes missään vaiheessa halunnut, että blogini olisi mikään perheblogi tms. Kuitenkin aviomies ja lapsi ovat aika tärkeässä roolissa mun elämässä, niin luonnollisesti he näkyvät ainakin jollain tasolla täällä blogin puolella. Oonkin mun blogitaipaleen aikana kirjoittanut heistä vaihtelevasti. Timosta enemmän, koska hän on aikuinen ja pystyy itse sanomaan minkä verran haluaa olla esillä mun blogissa. Meidän pojasta taas olemme päättäneet, ettemme paljasta hänen nimeään täällä blogin puolella emmekä lisäile tunnistettavia kuvia blogiin, mutta emme esimerkiksi Facebookiinkaan. Tämä ei välttämättä ole kaikille ok ja voihan se ärsyttää jotakin, että puhun kokoajan vain "pojasta" ja kuvat ovat päättömiä tai kasvottomia, mutta kukin tyylillään.
Jonkin verran on tullut myös ihmettelyjä, miksi emme lisää esimerkiksi Facebookiin kuvia lapsestamme. Tällä hetkellä olemme kuitenkin sitä mieltä, että poikamme saa itse päättää myöhemmin haluaako kasvonsa nettiin. En jaksa kirjoitella sen monipuolisemmin syitä tähän, koska tämä teksti venyisi liian pitkäksi. Esimerkiksi kaksikymmentä vuotta sitten ei ollut Facebookia tai Instagramia minne lisäillä lapsista kuvia ja ihmiset ovat pärjänneet silloinkin hyvin. Silloin käytiin kylässä katsomassa sitä ystävän, sukulaisen tai naapurin lasta, jos halusi hänet nähdä. Joten tänäkin päivänä se on mahdollista ja jopa suotavaa. Olenkin tullut siihen tulokseen blogin suhteen, että meidän poikaan liittyvät postaukset liittyvätkin lähinnä hänen vaatteisiinsa sekä sisustukseen tai mun kuulumisiin yleisellä tasolla niin kuin mun blogin aihepiireihin muutenkin kuuluu. Joten tutulla linjalla mennään niin kuin tähänkin asti. Nyt kirjoitin vain ajatukseni tännekin. :)
Hyvää pian alkavaa viikonloppua!♥