Ajattelin kertoa jotain tyttäremme siunaus- ja nimenantojuhlasta, vaikka ikävä kyllä nimeä en tule täällä blogin puolella kertomaan. Me emme kuulu kirkkoon vaan helluntaiseurakuntaan joten monelle tuttuja ristiäisiä ei meillä vietetty. Helluntailaisilla ei ole käytössä lapsikastetta vaan kasteelle mennään uskoontulon jälkeen joko lapsena tai aikuisena, kun ymmärtää sen merkityksen. Jeesuksen esimerkin mukaan seurakunnassamme kuitenkin siunataan lapsia ja samassa yhteydessä julkistimme läheisille ja tietysti koko seurakunnalle tyttäremme nimen. Jotkut perheet kutsuvat pastorin kotiin ja pitävät siellä perheen kesken juhlan, mutta ainakin itselleni on tärkeää, että koko seurakuntaperhe on mukana rukoilemassa tyttäremme puolesta. Nytkin monet vanhemmatkin ihmiset tulivat juttelemaan ja onnittelemaan vauvasta, mikä tuntui tosi hyvältä.
Tyttäremme siis siunattiin tavallisessa seurakuntamme tilaisuudessa, jonka jälkeen oli koko seurakunnalle lounas. Meidän seurakunnassa on usein lounastarjoilu, joka on kyllä ihan huikea. Meille oli nyt varattu pöytä sivusalista ja saimme perheen kesken syödä ja jutella rauhassa. Lounaan jälkeen siirryimme vielä meille kahville.
Lounas helpotti kyllä kovasti järjestelyjä, sillä ei tarvinnut tehdä suolaisia tarjottavia. Ylitin itseni kakun tekemisessä, sillä oon tehnyt aina oikeastaan perus kermakakun mansikkahillolla, niin nyt halusin kokeilla tehdä koko kakun vaahtokarkkimassasta. Oon kyllä niin ylpeä itsestäni, että haastoin itseni ja kokeilin, koska mitään ei koskaan voi saavuttaa jos ei edes yritä! Kakku onnistu hyvin, vaikka vielä on paljon paranneltavaa. Kakun viirissä on tyttäremme nimi jos ihmettelette sensuuria. Täytekakun täytteenä oli mansikkamousse ja valkosuklaamousse ja niissäkin on vielä paranneltavaa, mutta silti olin kyllä tyytyväinen. Kakun lisäksi tarjottavana oli vaaleanpunaisia marenkeja, mustikkapiirakkaa ja kaupasta ostettuja vaahtokarkkeja sekä kaurakeksejä.
Juhlissa teemaväriksi olin valinnut yllättäen vaaleanpunaisen ja pinkin. Mun vauvakutsuilta oli jäänyt pinkkejä ilmapalloja, niin käytin niitä koristeena. Kirpputorilta sattumoisin löysin kaksi punaisen sävyssä olevaa pompom-palloa. Tuo valkoinen oli myös vauvakutsuilta jäänyt, jota sitten hyödynsin. Meidän valkoista seinää koristi myös Kappahlista ostettu Newbie -viiri. Pöytään olin ostanut pinkkejä ruusuja.
Tyttäremme mekkobody oli muuten se, jota etsin kissojen ja koirien kanssa. Marraskuun lopulla niitä oli vielä H&M:n myymälässä montakin ja eri kokoja, mutta koska en tiennyt vauvamme sukupuolta, niin jätin sen vielä kauppaan. Joulukuun alussa niitä ei enää ollut Seinäjoen myymälässä kuin väärää kokoa. Elättelin toivoa, jos niitä tulisi lisää, mutta ei. Seuraavan kerran kun kävin, niitä ei ollut enää ollenkaan. Myöskään Vaasan parissa myymälässä ei ollut kokoja ja Pietarsaaren myymälässä ei ollut niitä ollenkaan. Kokkolan jätin kysymättä, koska ajattelin jo et laitan jonkun muun mekon tytölle päälle. Nettikaupankin olin katsonut ja siellä oli juuri 56 koko loppuunmyyty ja myöhemmin koko mekkoa ei enää löytynyt heidän sivuiltaan. Jouluna katselin H&M:n verkkokaupasta alennuksia ja löysin tuon mekkobodyn ja ainoa koko mitä siellä oli jäljellä, oli juuri 56! Laitoin sen sitten tilaukseen ja olin kyllä tyytyväinen. Mekko oli aivan täydellinen meidän tytölle ja ostin vielä samaa sarjaa olevan hiuspannankin.