Slider

Kesäkuun kuulumiset

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

  Kolmeen viikkoon en ole avannut bloggeria ja se tuntuu ihan hyvältä. Olen myös tietoisesti jättänyt kameraa kotiin ja koittanut elää enemmän ilman kameraa. En tosin ajatellut pitäväni mitään blogitaukoa, mutta nyt oli kiva tänne palata ja kirjoitella vähän kesäkuun kuulumisia. Instagramihan mulla päivittyy suht aktiivisesti ja jos haluaa mun kuulumisia seurata reaaliaikaisesti, niin @jennislullaby nimimerkillä mut löytää.
Ihan ensimmäisenä haluan kesäkuun kuulumisista nostaa esille mökkireissun Joutsassa, joka me tehtiin 16 bloggaajan voimin reilu viikko sitten. Tästä on tulossa kunnon postaus myöhemmin, mutta halusin näillä muutamalla kännykkäkuvalla vielä fiilistellä tätä reissua. Oli ihana irtiotto arjesta, vaikka aluksi mietinkin, että kuinka pystyn rentoutumaan, kun lapset on kotona. Mutta hyvin meni se reissu ja oli kyllä niin ihanat puitteet noissa Lomaleivon mökeissä.
Kesäkuussa myös vietimme isomummuni 90-vuotissyntymäpäiviä. Kunnioitettava ikä! Nappasimme myös viiden sukupolven kuvan toistamiseen.

Yksi viikonloppu veimme kaikki lastenhuoneen tavarat ja huonekalut olohuoneeseen ja vaihdoimme huoneeseen lattian. Paljon on hommaa vielä jäljellä ja oishan se hienoa jos pystyis koko huoneen remontoimaan kerralla, mutta siihen tarvittaisiin kyllä apua tai vähintäänkin lastenhoitoapua! Tavoitteena olisi saada koko huone remontoitua ennen vauvan syntymää.

Juhannusta vietettiin kotona ja muuten tuttuun tapaan kävimme Keuruulla helluntaiseurakuntien järjestämillä kesäjuhlilla eli Juhannuskonferenssissa. Mietin kyllä, että jaksaako sinne tänä vuonna mennä, koska meillä on nyt joka viikonloppu ollut jotain. Lähdimme kuitenkin ja onneksi Timo ajoi. Ois kyllä ihan kiva mennä sinne pitkästä aikaa yötäkin.

Tultiin Keuruulta illalla takaisin ja juuri kun olin menossa pesemään hampaita ja nukkumaan, astuin Plaston muovisen lelutraktorin päälle. En edes aluksi huomannut, että jalasta tulee verta ja mietin kauan, että lähdenkö päivystykseen, koska juhannuksena siellä kuitenkin olisi porukkaa. Varpaan taitekohdassa oli kuitenkin koko varpaan levyinen ja suht syvä haava, niin pakko sinne oli lähteä. En onneksi joutunut odottamaan kuin tunnin verran ja pari tikkiähän sinne laitettiin. Voin muuten kertoa, että jalka on ollut sen jälkeen kipeä ja oon nyt viikonlopun jälkeen ollut kotona vaan, kun on vaikea kävellä.

Näiden lisäksi olen pitänyt viikon verran kirppispöytää, tehnyt Ifolorille valokuvatilauksen ja yrittänyt kuumeisesti etsiä meidän kuormalavoista tehtyyn terassisohvaan patjoja, jotka ois sään kestäviä ja edes kohtuuhintaisia. Olen myös joutunut heittämään kesäkukkia roskiin, koska mun mökkireissun aikana niitä ei kasteltu, niin ne kuoli... Tosi kiireinen kesä on tulossa ja sanon jo näin etukäteen, että bloggaamistahti saattaa olla vähän hitaampaa, mutta en ole lopettamassa kuitenkaan, vaikkei postauksia tulekaan tasaiseen tahtiin. Palataan toivottavasti pian uuden postauksen parissa!♥

Millainen kesäkuu teillä on ollut? :)

Olisinpa tiennyt

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

  Psykoterapeutti Maaret Kallio aloitti #Olisinpatiennyt -kampanjan, jonka tarkoituksena on kirjoittaa kirje nuorelle itselle. Nuoruus onkin epävarmuuden ja itsensä etsimisen aikaa, mikä varmasti näkyy myös näissä mun omissa ajatuksissa. Kirjoitin vähän hajanaisesti ajatuksia lapsuudesta, nuoruudesta ja varhaisaikuisuudesta. Vaikka nämä ajatukset sisältävät paljon negatiivisia ja kipeitäkin asioita, niin silti toivoa on aina. Tärkeintä on se, kuinka nämä asiat on käsitellyt ja se, ettei jää siihen uhrin roolin. Jokaisella meistä on oman elämämme avaimet, älä luovuta niitä kenellekään toiselle. Ole itse vastuussa siitä, millaisen elämän itsellesi teet. Elätkö muita miellyttäen vai omia unelmiasi kohti, vaikka jotkut sanoisi mitä? Huonojen kokemusten ei tarvitse sinetöidä koko loppuelämää. Voit aina muuttaa elämäsi suunnan.

Olisinpa tiennyt, että kaikki järjestyy aina. Ei aina sillä tavalla tai aikataululla kuin olisi itse ajatellut, mutta silti kaikki järjestyy. Myös ilman sitä stressaamista.

Olisinpa tiennyt, ettei kaikki pojat leiki tunteilla tai unohda sua heti kun löytyy joku "parempi". Sellaiset pojat olisi pitänyt vain jättää omaan arvoonsa ja jatkaa pää pystyssä omaa elämää.

Olisinpa tiennyt, että tutustumalla itseeni ja hyväksymällä omat hyvät ja huonot puoleni, itsetuntoni paranisi ja saisin lisää itseluottamusta.

Olisinpa tiennyt, että löytyy poika/mies, joka rakastaa mua tällaisena kuin olen minun haavoistani ja huonoista puolistani huolimatta.

Olisinpa tiennyt, että intuitioon kannattaa uskoa, sillä se on pitänyt lähes aina paikkaansa.


Olisinpa tiennyt, että minä riitän. Riitän myös englannissa, vaikka se menikin lukiossa himaa ripoen läpi. Minun arvoni ei perustu siihen, kuinka hyvä olen koulussa. Minulla on ollut hyvä elämä tähän asti ja olen menestynyt elämässä, vaikka olinkin englannissa huonompi.

Olisinpa tiennyt, että minusta on vaikka mihin jos oikeasti haluan. Ei siis kannata piilottaa kynttilää vakan alle vaan loistaa omana itsenään. Minusta olisi myös varmasti ollut sinne yliopistoon, jonne en ikinä hakenut, koska ajattelin, etten huonon englanninkielentaidon takia siellä pärjää.

Olisinpa tiennyt, ettei kaikki näekään maailmaa samalla lailla kun minä vaan jokainen on ainutlaatuinen ja katsoo maailmaa omista kokemuksista ja maailmankuvasta käsin. Tämä myös muistutuksena, että on ihmisiä, joiden omatunto ei hievahdakaan valehtelusta tai siitä, että he ajattelevat vain itseään ja omaa etuaan.

Olisinpa tiennyt, mikä vapaus tulee siitä, että uskaltaa jättää myrkylliset ihmiset menneisyyteen. Miksi haluaisin elämääni ihmisiä, jotka haluavat minulle pahaa ja puukottavat selkään?
Olisinpa tiennyt, että olen arvokas, etten olisi antanut muiden kohdella minua huonosti.

Olisinpa tiennyt, ettei kateus tai vertailu muihin tuo mitään hyvää. Parempi olla vain paras versio itsestään.

Olisinpa tiennyt, ettei aina tarvitse asettaa rimaa niin korkealle. Joskus voi myös olla armollinen itselleen ja vähän himmata.

Olisinpa tiennyt, ettei minun tarvitse olla virheetön vaan saan olla ihminen, erehtyä ja oppia virheistä. Maailma ei myöskään kaadu siihen, etten päässyt ensimmäisellä kerralla mopo- ja traktorikortista läpi. Tai jos soitan tärkeässä esityksessä pianoa väärin tai en osaa aina laulaa nuotilleen oikein.

Olisinpa tiennyt 9-vuotiaana, etten ole lihava. En ole lihava myöskään silloin, vaikka joku muu kokisi oikeudekseen minua sillä nimityksellä haukkua. Kroppani on pian kantanut ja ruokkinut kolme lasta - se jos mikä on hieno asia. Sillä ei ole mitään merkitystä enää paljon painan tai paljon minulla on raskausarpia. Tärkeintä on, että minulla itselläni on kropassani hyvä olla. Arvoni ei perustu siihen millainen vartalo minulla on ja vastaako se tämän ajan kauneusihanteita.
Äitiysfarkkushortsit - Kirpputori/H&m | Toppi - Vero moda (uusi) | Kengät - Kirpputori | Aurinkolasit - Glitter

Olisinpa tiennyt, että minulla on oikeus asettaa elämääni rajoja. Voin olla ystävällinen ja kiltti ja silti samalla jämäkkä ja sanoa "ei". Tämä ihan joka elämän osa-alueella. Kenelläkään ei ole oikeutta arvostella ulkonäköäni tai koskea minuun ilman lupaa. Kenelläkään ei ole lupaa lukea yksityisiä keskusteluitani, valehdella päin naamaa, tulla kutsumatta kotiini tai mitään muutakaan jos se ei minusta tunnu hyvältä ja koen, että rajojani rikotaan. Minulla on oikeus myös olla vihainen ja näyttää se.

Olisinpa tiennyt, ettei kaikki ihmiset tule minua ikinä hyväksymään, vaikka tekisin juuri niin kuin he haluavat.

Olisinpa tiennyt erityisherkkyydestäni, jolloin olisin ymmärtänyt itseäni paremmin miksi koin tietyt asiat erilailla. En ole vääränlainen, olen vain erilainen. Pärjään elämässä, vaikka olenkin hitaasti lämpeävä tuntemattomien ihmisten seurassa enkä ole koko ajan äänessä isossa ryhmässä. Vaikka olen ujompi, voin silti olla sosiaalisilta taidoiltani hyvä ja hyvä myös sosionomin työssä. Minunlaisiani tarkkailijoita, rauhallisia ja kuuntelijoita tarvitaan myös.

Mitä sinä sanoisit nuorelle itsellesi?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan