Saija ja Marianne ovat molemmat kirjoittaneet blogeissaan liiasta kiltteydestä. Voiko olla liian kiltti? Oma näkemykseni on, että voi ja halusin kirjoittaa vähän syvällisempää tekstiä tästä aiheesta, koska minulla on omaa kokemusta tästä. Toivon myös, että tämä mun teksti ja kokemus voisi tuoda jollekin jotain uutta omaan elämään.
Omasta mielestäni kiltteys on hyvä asia. On hyvä, että on ystävällinen, empaattinen ja ottaa muut huomioon, mutta siinä vaiheessa, kun sitä tekee oman itsensä kustannuksella tai muut käyttää sitä kilteyttä hyväksi, niin silloin kiltteys saattaa kääntyä negatiiviseksi asiaksi. Mun kiltteyttä on käytetty monet kerrat hyödyksi ja vasta näin reilu kakskymppisenä olen opetellut rajojen laittamista. Mulle on puhuttu rumasti, mua kohtaan on käyttäydytty rumasti, mulle on valehdeltu päin naamaa ja ylitetty mun rajoja moneen kertaan, vaikka olen niitä asettanutkin. Mä tiedostan sen, että mua kohtaan käyttäydytään huonosti, mutta mun on vaikea pitää puoliani. Yleensä vain tyydyn osaani ja itken sitten kotona, kun ei taaskaan tullut sanottua mitään, vaikka olis pitänyt. Jokaisella on oikeus sanoa, että tuo mitä sanoit tai teit ei tuntunut kivalta.
Omasta mielestäni kiltteys on hyvä asia. On hyvä, että on ystävällinen, empaattinen ja ottaa muut huomioon, mutta siinä vaiheessa, kun sitä tekee oman itsensä kustannuksella tai muut käyttää sitä kilteyttä hyväksi, niin silloin kiltteys saattaa kääntyä negatiiviseksi asiaksi. Mun kiltteyttä on käytetty monet kerrat hyödyksi ja vasta näin reilu kakskymppisenä olen opetellut rajojen laittamista. Mulle on puhuttu rumasti, mua kohtaan on käyttäydytty rumasti, mulle on valehdeltu päin naamaa ja ylitetty mun rajoja moneen kertaan, vaikka olen niitä asettanutkin. Mä tiedostan sen, että mua kohtaan käyttäydytään huonosti, mutta mun on vaikea pitää puoliani. Yleensä vain tyydyn osaani ja itken sitten kotona, kun ei taaskaan tullut sanottua mitään, vaikka olis pitänyt. Jokaisella on oikeus sanoa, että tuo mitä sanoit tai teit ei tuntunut kivalta.
Olen empaattinen ihminen ja kykenen asettumaan toisen ihmisen asemaan. Aistin myös herkästi ilmapiirin ja sen jos musta ei esimerkiksi pidetä. Se saa mussa aikaan sen, että pyrin mukautumaan ja muuttamaan omaa asennettani ja käyttäytymistä, jotta mut hyväksyttäisiin. Mua myös kiinnostaa ihmisten elämäntarinat ja kokemukset. Yritän ymmärtää ihmisiä. Ymmärrän välillä liikaakin, mutta sen kanssa on täytynyt tehdä töitä, etten enää katso läpi sormien ihmisten tekoja. Mulle ei enää mene läpi ne tarinat kuinka "sillä on ollu nyt vähän vaikeaa" tai "se on kokenut elämässään niin kovia". Kaikilla meillä on omat ongelmamme ja elämäntarinamme. Se ei tarkoita sitä, että muita voisi kohdella huonosti. Sitten välillä tulee vastaan näitä ihmisiä, jotka selkeästi keksii valheita elämästään, jotta saa mun empatian heräämään ja samalla yrittää saada manipuloitua mua toimimaan niin kuin he haluavat tai kiinnittämään huomion toisaalle. Joskus he siinä ovatkin onnistuneet, vaikka usein tunnistankin tarinat valheiksi. En ikävä kyllä niistä aina kyseiselle henkilölle sano, vaikka tiedän, että pitäisi.
Mä uskon ihmisistä aina hyvää ja haluan kaikille hyvää, en osaa olla vihainen ainakaan kauaa ja vihaan riitoja. Uskon ihmisyyteen ja siihen, että ihminen kykenee muuttumaan. En halua tuomita ihmistä sen mukaan, mitä hän on tehnyt esimerkiksi kymmenen vuotta sitten. Oon kuitenkin joutunut toteamaan, että miten ihmeessä sellainen ihminen voisi muuttua, joka ei nää tekemisissään mitään vikaa, vaikka suoraan kerrot, että joku asia loukkasi? Kyllä minä tiedän, että pahoja ihmisiäkin on olemassa, mutta jotenkin mun on vaikea ymmärtää, että joku haluaisi nimenomaan mulle pahaa tai jollain lailla käyttää mua hyödyksi. Ikävä kyllä oon joutunut palaamaan maan pinnalle tässä asiassa kantapään kautta.
Tähän ikään mennessä on tullut jo niin paljon puukkoja selkään, että se on vaikuttanut mun sosiaalisiin suhteisiin. Mun on vaikea tutustua uusiin ihmisiin, koska pelkään, et kohta mua taas käytetään jollain lailla hyödyksi. Poistin esimerkiksi mun henkilökohtaisesta Facebook-profiilista kymmeniä ja satoja ihmisiä kavereista, koska sitä vaan alkaa niin vainoharhaiseksi. Alkoi ahdistaa, että jaan elämääni ihmisten kanssa joille en ole koskaan puhunut tai joita oon nähnyt viimeksi kymmenen vuotta sitten. Oon muutenkin tuntemattomien ihmisten seurassa vähän ujompi, mutta myönnän, että omat elämänkokemukset ovat saaneet mua vielä enemmän lukkoon. Tästä pyrin koko ajan eroon, että pystyisin olemaan oma ihana itseni.
Olen tasapainoitellut sen asian kanssa, että onko herkkyys, kiltteys ja empatiakyky huonoja asioita? Välillä tuntuu, että olisi paljon parempi, että olisin toisenlainen, mutta pääsääntöisesti näen nämä ominaisuudet hyvänä. Ei ihmisen pidä piilottaa omia luonteenpiirteitään niiden muutaman mädän ihmisen takia, jotka käyttävät näitä luonteenpiirteitä hyväksi. Ole rohkeasti empaattinen ja kiltti, sillä näitä luonteenpiirteitä tarvitaan tässä maailmassa. Mutta muista kuitenkin omat rajat ja se, että olet yhtä arvokas kuin muutkin. Sun ei tarvi vähätellä itseäsi tai laittaa joka kerta muiden tarpeita itsesi edelle. Sun ei myöskään tarvitse miellyttää muita tullaksesi hyväksytyksi. Sinä voit olla kiltti ja sanoa silti "ei". Luin myös kerran yhden hyvän ajatuksen, että kun muut ovat tottuneet siihen, että sinä aina suostut, mutta kun et enää suostukaan, niin se voi tuoda myös negatiivisia reaktioita. Mutta se on silloin heidän paikkansa kasvaa. Kun minä aloin asettaa rajoja omaan elämääni, sain syytöksiä siitä, että olen riidanhaluinen ja haluan aina loukata muita. Mua myös kehoitettiin katsomaan peiliin, että sieltä se vika löytyy ja kyseltiin, miksi en ole kuin muut, joiden kanssa kyseinen ihminen tulee toimeen. Kun asetin rajoja ja kerroin, että minua ei kohdella enää huonosti, hypin kuulemma silmille. Mutta niin kuin jo sanoin, se on heidän paikkansa kasvaa.
Takki - Carlings | Farkut - Gina tricot | Kengät - Citymarket
Hyvin vähän puhutaan siitä, että tarvii ammattiapua, jotta saa elämän taas raiteilleen. Eikä sitä tarvi olla edes mikään iso juttu elämässä, kun olisi ihan hyvä mennä juttelemaan psykologin kanssa. Minä kävin ja en voi kun suositella! Sain paljon rohkeutta ja itsevarmuutta lisää. Sain myös uusia ulkopuolisen ihmisen näkökulmia asioihin ja pääsin myös epäterveestä syyllisyydestä eroon. En enää alistu huonoon kohteluun tai myötäile toisen mielipiteitä vaan uskallan sanoaa omia mielipiteitäkin. Paljon täytyy vielä tehdä töitä, enkä esimerkiksi syyllisyydestä pääse varmaankaan kokonaan eroon, mutta hyvään suuntaan olen menossa. Enkä edes halua kiltteydestä eroon, mutta haluan oppia pitämään puoliani paremmin, ettei kukaan enää käyttäisi hyväksi millään lailla tai ajattele, että mua voi kohdella miten vaan, koska en koskaan suutu.
Kilteille ja empaattisille haluan sanoa, että ootte arvokkaita. Oot paljon arvokkaampi kuin elää elämääsi alistettuna, näkymättömänä tai toisen sylkykuppina. Lähde pois sellaisista ihmissuhteista jos vain voit. Minä lähdin, enkä kadu. Voin niin paljon paremmin nykyään.
Onko siellä muita liian kilttejä? Tunnistaako joku tekstistä itsensä? Tai herättääkö muita ajatuksia?
Kilteille ja empaattisille haluan sanoa, että ootte arvokkaita. Oot paljon arvokkaampi kuin elää elämääsi alistettuna, näkymättömänä tai toisen sylkykuppina. Lähde pois sellaisista ihmissuhteista jos vain voit. Minä lähdin, enkä kadu. Voin niin paljon paremmin nykyään.
Onko siellä muita liian kilttejä? Tunnistaako joku tekstistä itsensä? Tai herättääkö muita ajatuksia?