Saija ja Marianne ovat molemmat kirjoittaneet blogeissaan liiasta kiltteydestä. Voiko olla liian kiltti? Oma näkemykseni on, että voi ja halusin kirjoittaa vähän syvällisempää tekstiä tästä aiheesta, koska minulla on omaa kokemusta tästä. Toivon myös, että tämä mun teksti ja kokemus voisi tuoda jollekin jotain uutta omaan elämään.
Omasta mielestäni kiltteys on hyvä asia. On hyvä, että on ystävällinen, empaattinen ja ottaa muut huomioon, mutta siinä vaiheessa, kun sitä tekee oman itsensä kustannuksella tai muut käyttää sitä kilteyttä hyväksi, niin silloin kiltteys saattaa kääntyä negatiiviseksi asiaksi. Mun kiltteyttä on käytetty monet kerrat hyödyksi ja vasta näin reilu kakskymppisenä olen opetellut rajojen laittamista. Mulle on puhuttu rumasti, mua kohtaan on käyttäydytty rumasti, mulle on valehdeltu päin naamaa ja ylitetty mun rajoja moneen kertaan, vaikka olen niitä asettanutkin. Mä tiedostan sen, että mua kohtaan käyttäydytään huonosti, mutta mun on vaikea pitää puoliani. Yleensä vain tyydyn osaani ja itken sitten kotona, kun ei taaskaan tullut sanottua mitään, vaikka olis pitänyt. Jokaisella on oikeus sanoa, että tuo mitä sanoit tai teit ei tuntunut kivalta.
Omasta mielestäni kiltteys on hyvä asia. On hyvä, että on ystävällinen, empaattinen ja ottaa muut huomioon, mutta siinä vaiheessa, kun sitä tekee oman itsensä kustannuksella tai muut käyttää sitä kilteyttä hyväksi, niin silloin kiltteys saattaa kääntyä negatiiviseksi asiaksi. Mun kiltteyttä on käytetty monet kerrat hyödyksi ja vasta näin reilu kakskymppisenä olen opetellut rajojen laittamista. Mulle on puhuttu rumasti, mua kohtaan on käyttäydytty rumasti, mulle on valehdeltu päin naamaa ja ylitetty mun rajoja moneen kertaan, vaikka olen niitä asettanutkin. Mä tiedostan sen, että mua kohtaan käyttäydytään huonosti, mutta mun on vaikea pitää puoliani. Yleensä vain tyydyn osaani ja itken sitten kotona, kun ei taaskaan tullut sanottua mitään, vaikka olis pitänyt. Jokaisella on oikeus sanoa, että tuo mitä sanoit tai teit ei tuntunut kivalta.
Olen empaattinen ihminen ja kykenen asettumaan toisen ihmisen asemaan. Aistin myös herkästi ilmapiirin ja sen jos musta ei esimerkiksi pidetä. Se saa mussa aikaan sen, että pyrin mukautumaan ja muuttamaan omaa asennettani ja käyttäytymistä, jotta mut hyväksyttäisiin. Mua myös kiinnostaa ihmisten elämäntarinat ja kokemukset. Yritän ymmärtää ihmisiä. Ymmärrän välillä liikaakin, mutta sen kanssa on täytynyt tehdä töitä, etten enää katso läpi sormien ihmisten tekoja. Mulle ei enää mene läpi ne tarinat kuinka "sillä on ollu nyt vähän vaikeaa" tai "se on kokenut elämässään niin kovia". Kaikilla meillä on omat ongelmamme ja elämäntarinamme. Se ei tarkoita sitä, että muita voisi kohdella huonosti. Sitten välillä tulee vastaan näitä ihmisiä, jotka selkeästi keksii valheita elämästään, jotta saa mun empatian heräämään ja samalla yrittää saada manipuloitua mua toimimaan niin kuin he haluavat tai kiinnittämään huomion toisaalle. Joskus he siinä ovatkin onnistuneet, vaikka usein tunnistankin tarinat valheiksi. En ikävä kyllä niistä aina kyseiselle henkilölle sano, vaikka tiedän, että pitäisi.
Mä uskon ihmisistä aina hyvää ja haluan kaikille hyvää, en osaa olla vihainen ainakaan kauaa ja vihaan riitoja. Uskon ihmisyyteen ja siihen, että ihminen kykenee muuttumaan. En halua tuomita ihmistä sen mukaan, mitä hän on tehnyt esimerkiksi kymmenen vuotta sitten. Oon kuitenkin joutunut toteamaan, että miten ihmeessä sellainen ihminen voisi muuttua, joka ei nää tekemisissään mitään vikaa, vaikka suoraan kerrot, että joku asia loukkasi? Kyllä minä tiedän, että pahoja ihmisiäkin on olemassa, mutta jotenkin mun on vaikea ymmärtää, että joku haluaisi nimenomaan mulle pahaa tai jollain lailla käyttää mua hyödyksi. Ikävä kyllä oon joutunut palaamaan maan pinnalle tässä asiassa kantapään kautta.
Tähän ikään mennessä on tullut jo niin paljon puukkoja selkään, että se on vaikuttanut mun sosiaalisiin suhteisiin. Mun on vaikea tutustua uusiin ihmisiin, koska pelkään, et kohta mua taas käytetään jollain lailla hyödyksi. Poistin esimerkiksi mun henkilökohtaisesta Facebook-profiilista kymmeniä ja satoja ihmisiä kavereista, koska sitä vaan alkaa niin vainoharhaiseksi. Alkoi ahdistaa, että jaan elämääni ihmisten kanssa joille en ole koskaan puhunut tai joita oon nähnyt viimeksi kymmenen vuotta sitten. Oon muutenkin tuntemattomien ihmisten seurassa vähän ujompi, mutta myönnän, että omat elämänkokemukset ovat saaneet mua vielä enemmän lukkoon. Tästä pyrin koko ajan eroon, että pystyisin olemaan oma ihana itseni.
Olen tasapainoitellut sen asian kanssa, että onko herkkyys, kiltteys ja empatiakyky huonoja asioita? Välillä tuntuu, että olisi paljon parempi, että olisin toisenlainen, mutta pääsääntöisesti näen nämä ominaisuudet hyvänä. Ei ihmisen pidä piilottaa omia luonteenpiirteitään niiden muutaman mädän ihmisen takia, jotka käyttävät näitä luonteenpiirteitä hyväksi. Ole rohkeasti empaattinen ja kiltti, sillä näitä luonteenpiirteitä tarvitaan tässä maailmassa. Mutta muista kuitenkin omat rajat ja se, että olet yhtä arvokas kuin muutkin. Sun ei tarvi vähätellä itseäsi tai laittaa joka kerta muiden tarpeita itsesi edelle. Sun ei myöskään tarvitse miellyttää muita tullaksesi hyväksytyksi. Sinä voit olla kiltti ja sanoa silti "ei". Luin myös kerran yhden hyvän ajatuksen, että kun muut ovat tottuneet siihen, että sinä aina suostut, mutta kun et enää suostukaan, niin se voi tuoda myös negatiivisia reaktioita. Mutta se on silloin heidän paikkansa kasvaa. Kun minä aloin asettaa rajoja omaan elämääni, sain syytöksiä siitä, että olen riidanhaluinen ja haluan aina loukata muita. Mua myös kehoitettiin katsomaan peiliin, että sieltä se vika löytyy ja kyseltiin, miksi en ole kuin muut, joiden kanssa kyseinen ihminen tulee toimeen. Kun asetin rajoja ja kerroin, että minua ei kohdella enää huonosti, hypin kuulemma silmille. Mutta niin kuin jo sanoin, se on heidän paikkansa kasvaa.
Takki - Carlings | Farkut - Gina tricot | Kengät - Citymarket
Hyvin vähän puhutaan siitä, että tarvii ammattiapua, jotta saa elämän taas raiteilleen. Eikä sitä tarvi olla edes mikään iso juttu elämässä, kun olisi ihan hyvä mennä juttelemaan psykologin kanssa. Minä kävin ja en voi kun suositella! Sain paljon rohkeutta ja itsevarmuutta lisää. Sain myös uusia ulkopuolisen ihmisen näkökulmia asioihin ja pääsin myös epäterveestä syyllisyydestä eroon. En enää alistu huonoon kohteluun tai myötäile toisen mielipiteitä vaan uskallan sanoaa omia mielipiteitäkin. Paljon täytyy vielä tehdä töitä, enkä esimerkiksi syyllisyydestä pääse varmaankaan kokonaan eroon, mutta hyvään suuntaan olen menossa. Enkä edes halua kiltteydestä eroon, mutta haluan oppia pitämään puoliani paremmin, ettei kukaan enää käyttäisi hyväksi millään lailla tai ajattele, että mua voi kohdella miten vaan, koska en koskaan suutu.
Kilteille ja empaattisille haluan sanoa, että ootte arvokkaita. Oot paljon arvokkaampi kuin elää elämääsi alistettuna, näkymättömänä tai toisen sylkykuppina. Lähde pois sellaisista ihmissuhteista jos vain voit. Minä lähdin, enkä kadu. Voin niin paljon paremmin nykyään.
Onko siellä muita liian kilttejä? Tunnistaako joku tekstistä itsensä? Tai herättääkö muita ajatuksia?
Kilteille ja empaattisille haluan sanoa, että ootte arvokkaita. Oot paljon arvokkaampi kuin elää elämääsi alistettuna, näkymättömänä tai toisen sylkykuppina. Lähde pois sellaisista ihmissuhteista jos vain voit. Minä lähdin, enkä kadu. Voin niin paljon paremmin nykyään.
Onko siellä muita liian kilttejä? Tunnistaako joku tekstistä itsensä? Tai herättääkö muita ajatuksia?
Hyvä teksti! :) Munkin mielestä kiltteys, empaattisuus ja herkkyys on loistavia piirteitä, kunhan ei unohda itseään samalla. Itsensä puolustaminen kun ei kuitenkaan sulje mitään näistä ominaisuuksista pois.
VastaaPoistaKiitos! :) Toi on ihan totta! Itsensä puolustaminen ei todellakaan sulje noita pois vaan voi olla yhtäaikaa kiltti ja asettaa rajoja puolustaakseen itseään. :)
PoistaHyvin kirjotettu! Kiltteys on myös yksi mun luonteenpiirteistä ja sen takia muakin on monesti käytetty hyväksy. Vuosi sitten otin itseäni niskasta kiinni ja päätin että kun kerran tunnistan jo hyväksikäytön sekä ilkät ihmiset niin en katso juttua läpi sormieni vaan sanon ei. Kiltteys on hyvä sekä pitäisi olla myös ihailtava piirre. Se ei tarkoita että mun tai kenenkään muun jolla se piirre on hyvin voimakas niin tarvitsisi mennä kaikkien muiden pillin mukaan.
VastaaPoistahttps://paula-beautyqueen.blogspot.fi/
Kiitos! Ikävää, että Sunkin kiltteyttä on käytetty hyväksi.:/ Joo itse kans tunnistan ilkeät ihmiset niin kierrän ne kaukaa tai olen jämäkämpi. Ihan totta, meitä kilttejä kyllä tarvitaan! Inhottavaa, että on olemassa ihmisiä, jotka haluavat alistaa kiltimpiä ihmisiä. Täytyy vaan opetella sanomaan "ei".
PoistaIhan mahtava teksti! Oon itsekin tosi empaattinen ja joskus murehdin kaikkien murheita liikaa vaikka kun ajattelen nii ei toisaalta ole tarve... Oon kuitenkin onnistunut siinä että laitan itseni edelle ja sitten kun voin itse paremmin on mulla voimaa tsempata se toinen ylös kans. Yläasteella mulla oli ystävyyssuhde jossa sain olla aina kuuntelemassa toisen murheita eikä se ollut vastavuoroista. Päästyäni eri kouluun tiet erkanivat en oo välittäny pitää yhteyttä nii paljo. Oon aika tyytyväinen tähän et oon osannu puolustaa itseäni mut aina voi sitäkin taitoa edistää!
VastaaPoistaKiitos paljon! :) Toi on just hyvä, että oot opetellu myös omien tarpeiden laittamista etusijalle ja monesti se meneekin just noin, et ku on ensin huolehtinut omasta hyvinvoinnistaan niin jaksaa auttaa myös muita. Mulla on kans ollu joitakin ihmissuhteita, jotka ei ollu vastavuoroisia. Ihmissuhteiden tulis kuitenkin olla sellaisia, ettei ne vaan vie energiaa vaan et vois myös saada sitä. Itsellä on kans tavoitteena opetella vielä lisää puolustaa itseäni. :) Tsemppiä sulle!
PoistaTörkeen hyvin kirjoitettu teksti! Huomaan itse olevani joskus aivan liian kiltti ja alistun myös... jälkeenpäin sitä miettii että miks ei osannut pitää puoliaan.
VastaaPoistaIhanan kesäisiä kuvia!♥
http://jasukuvaa.blogspot.fi/
Voi kiitos! :) Joo just tuo, että jälkeenpäin soimaa itseään, kun ei tullut puolustettua itseään. Sitä täytyy vain harjoitella!💪 Kiitos<3
PoistaTosi hyvä kirjoitus :) itse olen kiltti ja ujo ihminen. Kohtelen kaikkia ihmisiä samalla tavalla tykkäsin ihmisestä tai en. Aistin kans kyl jos musta ei tykätä. Nyt elämässä on yksi ilkeä ihminen, appiukon vaimo. Paljon hän on sanomisillaan loukannut vuosien aikana, en tiedä tajuaako hän itse vai tekeekö tarkoituksella. Viimeinen niitti oli kun näytin tulevan lapsen 4D- ultra kuvia. Ainut asia mitä sanoi, että näyttää siltä jo kun vauvalla olisi finnejä naaman ihossa. (Itsellä siis ollu aina ongelmaa ihon kunnon kanssa ja mua on kiusattukin siitä). Siis hän ei edes onnitellut tulevasta vauvasta. Itse menin lukkoon ja en saanut suusta mitää ulos. Jälkikäteen kirosin ja itkin miksen sanonut mitään. Nyt kesän aikana pitäisi juhlia hänen pyöreitä synttäreitä. Arvaa onko mitään kiinnostusta juhlia häntä.
VastaaPoistaOlen lukenut pidemmän aikaa blogiasi. Tykkään postauksistasi :)
Kiitos! :) Sama, itsekin kohtelen ihmisiä samalla lailla ja olen ystävällinen kaikille. Voi ei, kuulostaa kyllä inhottavalta ja todella törkeästi sanottu.:/ Ja tosiaan toi lukkoon meneminen on mulle kans tuttua, mut ei auta kun harjoitella et sais edes jotain joskus sanottua! Vaikea sanoa et tekeekö tarkoituksella vai ei, mutta jos itselleen tulee toistuvasti paha mieli, niin joko olla vähemmän tekemisissä tai sitten uskaltautua sanoa ihan ääneen et joku asia loukkas ja kattoa miten siihen reagoidaan. No ei varmaankaan kiinnosta juhlia ja ihan ymmärrettävää! Itse ainakin koko ajan miettisin et millä lailla se seuraavaksi loukkaa.:/ Tsemppiä sulle!<3
PoistaKiva kuulla, kiitos palautteesta! :)
Erittäin hyvä kirjoitus! Tää kolahti kyllä omaankin elämään ihan prikulleen. Ihan kuin olis ollut mun kirjoittama juttu :D
VastaaPoistaItsekin oon suostunut ja suostun vieläkin liian usein asioihin mihin en oikeesti haluais mutta koska en vaan voi sanoo ei. Ja kun oon yrittänyt kasvaa ja kehittää itseäni, ja sanon kerrankin "ei" johonkin mikä ei tunnu itsestä hyvältä. Niin jo se toinen osapuoli kääntää sen mun syyksi. Mussa on joku vika ja hänellä on oikeus suuttua siitä kun en suostunutkaan. Tää on niin raivostuttavaa ja sit itselle tulee huono omatunto ja tunne että no oisko mun sittenkin pitänyt suostua.
Mut tosi hyvä teksti oikeesti. Ja kiva lukea että muillakin on samanlaisia kokemuksia :) Vaikkei tää nyt itsessään niin hyvä juttu oo mut tajusit varmaan pointin :D
Kiitos paljon! :) Harmi, että sullakin on samanlaisia kokemuksia. :/ Vaikka tosiaan mukava kuulla, etten oo ainoa! Joo se on jännä kyllä, että kun sanoo johonkin "ei", niin toinen saattaa jopa suuttua siitä, mutta me ei olla vastuussa toisten tunteista. Jos joku loukkaantuu niin ei voi mitään. Mut toi huono omatunto kieltäytymisestä on kans mulle tuttua, vaikka niin ei pitäis olla. Mut täytyy kehittää ja onneks nykyään osaan jo paremmin sanoa "ei" jopa ilman sitä huonoa omaatuntoa. :) Ja joo tajusin pointin. :D Tsemppiä sulle!♥
Poista