Pipo - Kirpputori/Pieces | Takki - Kirpputori/H&M | Legginssit - Defshop (Saatu blogin kautta) | Kengät - Kirpputori/Vagabond | Laukku - Defshop (Saatu blogin kautta)

  Syksyn tultua mut löytää lenkkipoluilta useammin. Syy löytyy myös siitä, että tykkään nukuttaa lapsemme ulos ja nyt oon huomannut, ettei poika enää nukahdakaan niin helposti pinnasänkyyn. Loppuu siis multakin tekosyyt, miksi en lähtisi samalla reippaalle kävelylenkille. Äitiys ei ole mulle mikään tekosyy olla harrastamatta liikuntaa. Nimenomaan haluan voida hyvin ja elää terveellisesti. Tulevaisuudessa olen omalle lapselleni esimerkkinä niin hyvässä kuin pahassa, niin haluan kannustaa lastani liikkumaan ja elämään terveellisesti.

  Mulla ei synnytyksen jälkeen jäänyt kuin pari kiloa ylimääräistä, mutta mulla oli sitä ylimääräistä ollut jo ennestään, että bmi kertoi mun olevan lievästi ylipainoinen. Se ei tuntunut kivalta ja havahduin siihen, että jotain täytyy tehdä. Nyt synnytyksen jälkeen olenkin pudottanut kuusi kiloa painoa, mikä kuulostaa ehkä pieneltä luvulta tällee yhdeksän kuukauden saavutukseksi, mutta mulle se on iso luku. Täytyy sitä paitsi myöntää, että en ole hirveästi treenannut tai ollut mikään himoliikkuja. Imetys vei suurimman osan kiloista ja varmasti ruokavaliollakin on merkitystä. Olen nimittäin lisännyt ruokavaliooni enemmän salaattia ja vihanneksia. Liikuntaa olen harrastanut lähinnä vaunulenkkien muodossa. Vielä pitäisi pudottaa painoa jonkin verran ja treenata vatsaa, reisiä ja takapuolta.
  Synnytyksen jälkeen olen ollut armollisempi itselleni. Olen tehnyt kropallani suuren työn; kasvattanut, synnyttänyt ja ruokkinut oman lapseni. Sitä suuremmalla syyllä haluan pitää itsestäni myös fyysisesti hyvää huolta. En kuitenkaan liikaa tuijottele vaa'an lukemia vaan mulle tärkeintä on se, että itsestä tuntuu hyvältä juuri tässä kropassa.

  Uudet treenivaatteet tuovat aina motivaatiota liikkumiseen. Mulle tarjottiin mahdollisuutta lähteä yhteistyöhön nettikauppa Defshopin kanssa ja täydensikin vaatekaappiani muun muassa Adidaksen legginsseillä ja Onlyn treenikassilla. Defshop on Euroopan suurimpia streetwear- ja hiphop -muodin verkkokauppoja ja sieltä löytyy vaatteita tunnetuilta merkeiltä kuten Adidas, Nike, Vans, Vero moda, Jack & Jones ja Only. Käykää ihmeessä tutustumassa heidän valikoimaansa jos ette ole heidän sivuillaan vielä vierailleet.
  Koska oon niin mukavuudenhaluinen vaatteissa, niin Adidaksen legginssit on juuri täydelliset lenkkipolulle tai miksei salillekin. Kirpputorilta löytämäni H&M:n verkkaritakista on kyllä tullu niin lemppari erityisesti nyt syksyllä, kun sen sisällä on osittain fleecevuorta. Onlyn treenikassi oli pirteän värinen ja se näytti aluksi pieneltä, mutta kyllä sinne tavaraa saa mahtumaan. Itse en käy tällä hetkellä salilla treenailemassa, mutta kassilla onkin niin monenlaisia käyttötarkoituksia. Juuri viikonlopun reissussa se sai toimia pojan vaatteiden ja lelujen kuljetuskassina. Mulla kun on tapana ottaa reissuille koko omaisuus mukaan, haha.

Mitä te tykkäätte pukea lenkkipolulle tai salille? :)

Edit: Jostain syystä mun blogissa ei toimi nuo "like" ja "dislike" -ruksit postauksen lopussa joten ne on nyt pois kunnes keksin, miten ne saa taas toimimaan. Ne toimii taas, jei!

Kulissien takana - Näin blogipostaukseni syntyy osa 1

Ihmiset ovat tottuneet lueskelemaan blogeja ja heille näkyy vain se, mitä on julkaistu. Yleensä siis kuvia ja tekstiä milloin mistäkin aiheesta. Bloggaajat tietävät, ettei postauksen tekeminen aina onnistu ja kuinka paljon työtä ja valmistelua se oikeasti vaatii, mutta sellainen ihminen, joka ei pidä välttämättä omaa blogia, ei ehkä tule ajatelleeksi, että blogin pitäminen ei ole mikään helppo juttu vaan se on usein todella aikaa vievä harrastus/työ.
  Päätinkin tehdä tällaisen kulissien takana postauksen, jossa vähän näytän sitä, miten mun tämä keskiviikkoinen asupostaus oikein syntyi. Jos tästä pidetään, niin voin tehdä tällaisia useampiakin esimerkiksi jostain sisustuspostauksesta, sillä niidenkin tekeminen on erilaista.

  Olin menossa keskiviikkona kaupungille ja olin suunnitellut jo muutama päivä sitten, että tällä viikolla tulee asupostaus ja samalla toteutan "Kulissien takana" -postauksen. Päätin keskiviikkoaamuna, että tänään on se päivä. Päiväni alkoi meikkaamisella, jonka jälkeen valitsin itselleni vaatteet. Lähdin hakemaan jotain tyylikästä, mutta silti vaatteet eivät saisi kinnata mistään ja tarvittaessa vaatteiden sovittaminen kaupungilla tulisi olla mahdollisimman helppoa.

  Tällä kertaa mun asuvalinta oli aika nopeasti tehty, ettei tarvinnut kokeilla kaikkia omistamiani vaatteita. Asukuviin valmistautumista kuitenkin hidasti tällainen pieni mönkijä lattialla, joka siirteli kenkiä paikasta a paikkaan b ja söi ulkoa sisälle siirtyneitä lehtiä ja muita roskia lattialta, että päädyin lopulta imuroimaankin vielä. Olin suunnitellut, että otan asukuvat ulkona samalla, kun nukutan pojan vaunuihin. Kun olin saanut itseni valmiiksi, puin vielä pojan ja otin tarvittavat välineet mukaan ja eikun ulos!

  Olin ottanut mukaan tietysti kameran ja kameranjalustan, sillä suurimman osan asukuvista otan itselaukaisimella. Timo ottaa välillä jotain kuvia, mutta ei me lasta saada mihinkään tungettua, niin se on aina pakko ottaa mukaan. Kuvaustaustat siis eivät välttämättä ole mitenkään hienoja ja myönnän, että liian usein taustana on vain meidän terassimme. Yritän tähän kuitenkin panostaa koko ajan enemmän, että tausta vaihtelisi. Itselaukaisimella otettujen kuvien ongelmana on se, että mun kamerassa ei ole automaattitarkennusta joten mun täytyy ottaa kuvat aina jotain taustaa vasten, johon tarkennan, ja sitten juoksen itse sinne kuvaan tarkennuksen kohdalle. Käytän siksi myös usein meidän terassia kuvauspaikkana, koska valoisuus ja kaikki ovat silloin kunnossa. Esimerkiksi näissä ottamissani asukuvissa kasvot eivät erotu kunnolla ja mulla on todella vaalea iho, niin se korostuu/valoittuu helposti liikaa.
  Muutaman kerran kuvaukseni keskeytyi, sillä tuolta tieltä meni jonkin verran porukkaa. Siinäpä niille sitten loppupäiväksi ihmettelemistä, että mitä ihmettä tuo likka touhuaa.

  Kuvien ottamisessa meni noin puoli tuntia ja oisko kuvia tullut jotain 30-50. Ajattelin, että näistä saa nyt edes muutama olla onnistuneita. Vaikka kameran näytöltä näkeekin, millaisia kuvia tuli, niin lopullisen lopputuloksen näkee vasta tietokoneelta. Joskus huomaan, että tarkennus on ollut ihan päin honkia tai ilmeet ihan hirveät tai muuta sellaista.

  Seuraavana vuorossa onkin ehkä tärkein vaihe, nimittäin kuvien muokkaus. En laita blogiini yhtään kuvaa, jota ei olisi edes jonkin verran muokattu. Muokkaamalla kuvista nimittäin saa parhaan mahdollisen lopputuloksen ja sillä saa korostettua kuvan parhaita puolia. Itse käytän muokkaamiseen ilmaista PhotoScape -ohjelmaa. Poika nukkui vielä jonkin aikaa meidän kotiuduttua kuvauspaikalta, joten menin heti kuvien kimppuun. Poistin kuvat, jotka eivät onnistuneet ja muokkasin parhaiten onnistuneet. Ehdin lataamaan kuvat Flickriin ja asettelemaan ne postaukseen.
  Myöhemmin illalla jatkoin postauksen tekemistä. Kirjoittelin tekstiä ja kuuntelin samalla Spotifystä musiikkia. Mulla on tapana tehdä niin, sillä ajatus kulkee jotenkin paremmin musiikin soidessa. Lopuksi tarkastin vielä kirjoitusvirheet ja sitä varten luin tekstin vielä moneen kertaan. Katsoin myös useaan otteeseen, että kuvien ja tekstien asettelu on niin kuin pitää. Sitten painoin julkaisunappia.
  Kokonaisuudessaan tämän asupostauksen tekemiseen meni noin kolme tuntia. Joku voi ehkä kysyä, että miksi tämä kaikki vaiva? Vastaus tuohon kysymykseen on se, että koska rakastan tätä hommaa!♥

Keskiviikkoisen asupostauksen tekemisen aikana soineet musiikit:

Aurora - Kaikki mitä näät

Antti Tuisku - Sata salamaa

Cheek - Sä huudat

Pariisin kevät - Hän saapuu luokseni pimeydessä

Sanni - Supernova

Johanna Kurkela - Kuolevainen

Mitä mieltä tällaisesta postauksesta? :)

Viime viikkojen kuulumisia

  Mihinköhän se syyskuukin jo meni? Ens viikolla ollaan jo lokakuussa. Tulinkin kirjottelemaan tänne blogin puolelle kuulumispostausta näin random kuvien siivittämänä. Tykkään itse lukea tällaisia postauksia ja kameraan tallentuu paljon kuvia, joita ei ota mitään tiettyä postausta varten. Joten kiva niitä julkaista tällaisissa postauksissa.
  Oon tässä valmistautumassa viikonloppua varten ja mun viikonloppu meneekin reissatessa ja kyläillessä. Oon aikalailla semmonen kotikissa, joka viihtyy kaikista parhaiten kotona. Kaipaan kyllä ihmisten ilmoillekin välillä, mutta jotenkin nykyään, kun on somekin niin vahvasti mukana elämässä, niin se kyläily on jäänyt vähemmälle. Yritän petrata tässäkin asiassa ja viettää enemmän aikaa läheisten kanssa "oikeassa" elämässä. Mutta pitemmittä puheitta niihin kuviin.

  Me vietettiin Timon kanssa syyskuussa 4-vuotishääpäivää. Käytiin yks viikonloppu syömässä Amarillossa ja virallisena hääpäivänä päätin leipoa meille kakun ja S-marketista kävin hakemassa herkulliset ja älyttömän isot suklaakeksit! En oo hetkeen leiponut täytekakkua, eikä tää niin hyvin onnistunut kuin olisin halunnut (perfektionisti kuin olen). Kerma nimittäin loppui kesken ja koristelu ei ole niin täydellinen, mutta eipä se makuun vaikuttanut.

  Vaihdoimme (taas) olohuoneessa järjestystä ja tässä vähän kuvaa siitä. Vaihdomme kolmenistuttavan sohvan tuolta ikkunan edestä vastakkaiselle seinälle ja kahdenistuttavan sohvan keskelle olohuonetta. Lastenhuoneeseen muuttanut Kallax-hylly sai myös palata olohuoneeseen. Pojan lelut ovat muutenkin tällä hetkellä olohuoneessa, niin ne saa kätevästi säilytettyä noissa laatikoissa. Tässä kuvassa olohuone näyttää ehkä hieman ahtaalta, mutta todellisuudessa se ei sitä kuitenkaan ole. Mielestäni tuon sohvan kääntäminen selkänoja keittiöön päin toi yhtenäisyyttä olohuoneeseen ja toisaalta myös tilaa tuolla hyllylle, sillä muuten se ei olisi mahtunut olkkariin.

  Oon ottanut meille ruokavalioon yhä enemmän bataattia ja erityisesti bataattiranskalaiset ovat herkkua! Käytämme bataattia lisukkeena lihan tai esimerkiksi kalan kanssa. Bataattihampurilaiset ovat myös ihan älyttömän hyviä! Jos ette ole ikinä testanneet bataattia ruokavaliossa, niin kannatan kyllä ainakin kokeilemaan. :)

  Syyskuun aikana myös poikamme täytti yhdeksän kuukautta ja pitihän sitä viralliset 9kk kuvat ottaa. Ihan älytöntä kuinka lapset kehittyy ensimmäisen elinvuotensa aikana niin paljon! Ja kuinka aika on mennyt niin nopeasti. Pian meidän poikakin jo kävelee ja puhuu ja mitähän vielä. On se niin rakas.♥

  Harvemmin pidän hiuksia kiinni, mutta eilen halusin kokeilla pitkästä aikaa. Ei hassumpi ja tuo kivaa vaihtelua! Olin lähdössä kirpputoreja kiertelemään ja löysinkin tällä kertaa paljon sisustusjuttuja, joista tulee sitten oma postauksensa jossain vaiheessa. Joskus käy niin hyvä tuuri, että samassa pöydässä on juuri mun tyylistä sisustustavaraa joten yleensä hamstraan sitten samasta pöydästä useammankin tuotteen.

  Aamuherätykset ei oo mun niitä lempijuttuja. Muuten kyllä tykkään herätä aamulla aikaisin, mutta jos en oo menny ajoissa nukkumaan ja yö on katkonainen, niin nukkuisin kyllä pidempään kuin seitsemään. En kuitenkaan valita, sillä mikäs sen parempaa kuin aloittaa aamu rennosti vetämällä villasukat jalkaan, ilman kiirettä siitä, että tarttis mennä yhtään minnekään muuta kuin keittämään pojalle aamupuurot.

Ihanaa viikonloppua!♥

Asu kaupungille

Takki - Seppälä | Legginssit - H&M | Kengät - Kirpputori/Citymarket

Hei! Kävin tänään kaupungilla pyörähtämässä ja kaivoin kaapista legginssit, joita oon käyttänyt viimeksi melkein kaksi vuotta sitten. Raskauden jälkeen nää jäi jostain syystä kaapin perälle ja nyt löysin ne pitkästä aikaa. Kivaa piristystä, kun normaalisti käytän mustia legginssejä. Nää on sitä paitsi kivan paksua kangasta, että vähän kylmemmilläkin keleillä pärjää. Tästä Seppälän takista on kyllä tullu ihan lemppari. Tää on kivan rento päällä, mutta silti tyylikäs.
  Ja en malta olla hehkuttamatta tähän, kun kuuntelen tässä samalla mun Spotifyn syksyn biisilistaa, siis tuo Antti Tuiskun Sata salamaa -versio. Huhhuh! Kuuntelen sitä koko ajan uudestaan ja uudestaan enkä kyllästy. Alan vaan tykätä koko ajan siitä lisää, mitä enemmän kuuntelen! Tähän voi kai tunnustaa, että fanitin Antti Tuiskua sillon ku se nousi Idolssista pinnalle. Olin sillon vissii kutosella tai jotain. Mun huone oli vuorattu sen kuvilla ja luin jokaikisen haastattelun ja katselin jokaisen tv-ohjelman, missä se oli mukana. En enää niin välitä sen silloisesta tuotannosta, vaikka muistankin sen biisit ulkoa, mutta tää sen nykyinen musiikki iskee nykyään enemmän. Mutta en aio enää vuorata kotia sen kuvilla. ;)

Seurataanko siellä ruudun toisella puolella Vain elämää -ohjelmaa? Entä iskeekö tää asu teihin? :)

Inspiraatiota makuuhuoneeseen

Ollaan asuttu tässä meidän nykyisessä asunnossa kohta vuoden enkä ole vieläkään saanut makuuhuoneesta mieleisen näköistä. Siellä tökkii kaikki. Seinät ovat maalattuja; päätyseinä on tummanruskea ja muut seinät vaaleita, vähän kellertäviä. Lattia on muovimattoa vähän tummempaa kuin pyökki. Lisäksi ikkunassa on tummansininen pimennysverho. Itseasiassa en ole kuvannut meidän makuuhuonetta tänne blogin puolelle yhtään, koska se ei vaan näytä kivalta.
  Siispä ollaan ajateltu, että remontoidaan se ihan kokonaan. Lattiat pitäisi vaihtaa, seinät maalata valkoseksi ja päätyseinään joku kiva tapetti. Katsellaan myös, että onko mahdollista tai järkeä vaihtaa oven karmeja. En tiedä kuka tätä asuntoa on joskus ollut tekemässä, koska makuuhuoneen ovi aukeaa eteiseen päin eikä huoneeseen päin, miten isoimmissa huoneissa on tapana. Sellaisesta ratkaisusta on käytännöllisyys kaukana. Käytännössä meillä on makuuhuoneen ovi kokoajan auki ja se vie eteisestä turhaa tilaa.
  Tarkoitus on tähän postaukseen laittaa jotain inspiraatiokuvia makuuhuoneista ja samalla auttaa vähän itseäni saamaan selvyyttä siihen, että mitä mä oikein haluan. Oon nimittäin vähän huono hahmottamaan jos en voi nähdä. Sitten kun tämä projekti tästä etenee, niin teen kyllä postauksia tänne blogin puolelle!

1. kuva täältä | 2. kuva täältä | 3. kuva täältä | 4. kuva täältä

  Oon miettinyt haluaisinko makuuhuoneeseen valkoinen-beige vai valkoinen-harmaa väriyhdistelmää ja oon päätynyt beigeen. Valkoinen ja beige sopii mun mielestä niin ihanasti yhteen. Näistäkin kuvista huomaa, etten ole minkään värikkäiden värien tai isojen kuvioiden ystävä vaan silmä lepää hillityissä kuvioissa ja maanläheisissä sävyissä.

1. kuva täältä | 2. kuva täältä | 3. kuva täältä

  Maalaisromanttinen sisustus on mun mieleen ja pidän erityisesti tähtikuviosta ja melkein kaikista sisustusesineistä, joissa on joku teksti. Valkoinen, beige, harmaa, ruskea ovat yleensä värejä, joita meidänkin kodista löytyy. Näiden värien lisäksi olen kovasti tykästynyt rottinkiin ja nimenomaan tällaiseen ruskeasävyiseen. Tämän tyylisiä pitäisi hankkia lisää ja erityisesti makuuhuonetta ajatellen.

  1. & 2. kuva täältä

  En nyt saa mielestäni pois tätä laminaattia, jonka löysin K-raudan sivuilta. Tuo sopisi niin täydellisesti makuuhuoneeseen ja siihen valkoiset huonekalut ja valkoiset seinät. Itselle ainakin tulee tästä laminaatista tosi lämmin ja kotoisa tunnelma.♥

1. kuva täältä | 2. kuva täältä

  Sitten, kun joskus makuuhuoneen remontti on valmis, niin ostamme tämän Ikean Brimnes -sängyn. Meillä ei tosiaan hirveästi ole säilytystilaa ole joten tämä olisi aivan täydellinen meille. Haluan tuon sängynpäädyn myös mukaan, niin sinne sais kivasti tavaroita piiloon ja ei tarvitsisi erikseen olla yöpöytiä. Lisäksi mä vihaan imuroimista sängyn alta, niin tässä sitä ei tarvitsisi tehdä.

Syksy kaksituhattaviisitoista

  Syksy tekee jo kovasti tuloaan ja jossain postauksessa pohdinkin, että tekisin syksylle omaa tavoitelistaa. Mä en ole ikinä ollut mikään syysihminen. Vaikka rakastan syksyn värejä ja toisaalta myös pimeitä syysiltoja, jolloin voi käydä lenkillä raikkaassa ulkoilmassa tai sitten käpertyä viltin alle, niin samalla syksy on pelottanu mua. Eihän sitä voi kieltää, että syksy on todella pimeää aikaa, kun aurinko näyttäytyy yhä vähemmän aikaa ja vain sataa, sataa ja sataa. Ennen mulle iski aina syysmasennus. Ahdistuin, en saanut mitään aikaiseksi, vietin vapaa-aikani vain neljän seinän sisällä syömässä herkkuja lihoten ja inhoten itseäni. Muutamaan syksyyn tätä ei kuitenkaan ole tapahtunut, sillä esimerkiksi viime syksynä mulla oli niin paljon positiivisia muutoksia elämässä kuten asuntokauppojen tekeminen ja kasvava pieni ihme mahassa, joihin keskittyminen ei antanut ahdistukselle valtaa.

 Oon sitä mieltä, että usein negatiiviset ajatukset ruokkivat sitä ahdistusta lisää joten mun ratkaisu onkin se, ettei lähde vellomaan siihen ahdistukseen kuinka on niin pimeää vaan yrittää keskittyä niihin positiivisiin asioihin. Kuitenkin jos paha olo jatkuu, niin ihmeessä kannattaa hakeutua ammattiavun piiriin!
  Nyt kuitenkin tähän to do -listaan. Kesän listan jälkeen tajusin, et hei vitsit tää listojen teko onkin kivaa hommaa ja tulee oikeasti tehtyäkin jotain, eikä vaan vuodenajat mene ohitse ja huomaa, ettei ole tehnyt yhtään mitään järkevää. On aina hyvä olla tavoitteita elämässä: sekä isompia että pienempiä välitavoitteita.

♥ Syö säännöllisesti viisi kertaa päivässä. Älä jätä ruokailuja välistä, koska se saa voimaan huonosti

♥ Käy ainakin kerran päivässä ulkona raikkaassa ulkoilmassa

♥ Aloita uusi harrastus

♥ Hanki muutama lämmin neule vaatekaappiin, vaikka iho ei niistä tykkääkään

♥ Helli ihoa rasvalla useammin

♥ Varaa aika hierontaan

♥ Tee soittolista syksyksi

♥ Polta paljon kynttilöitä

♥ Käy kuvailemassa kaunista syksyistä luontoa

♥ Remontoi makuuhuone mieleiseksi

♥ Nauti hyvistä tv-ohjelmista kuten Vain elämää!

♥ Tilaa uusi Juha Tapion cd-levy

♥ Hanki joululahjat ajoissa, äläkä ainakaan mene veronpalautusten jälkeisinä päivinä esimerkiksi Keskiselle menettämään hermojasi ihmispaljouteen!

♥ Panosta enemmän blogiin ja nauti blogin tuomista positiivisista jutuista!
♥ Yritä ottaa enemmän asukuvia erilaisissa taustoissa (vaatii kyllä paljon pienen lapsen ja vähenevän valoisuuden takia)

♥ Siivoa ulkovarasto ja vie kuorma jäteasemalle ("poissa silmistä, poissa mielestä" -ajatuksella ne tavarat on sinne viety, haha.)

♥ Vietä marraskuussa mukavat synttärit ja 9. vuosipäivää miehen kanssa

♥ Käy kylpylässä ja yövy hotellissa

♥ Opettele käyttämään Polyvorea

♥ Katso joku elokuva, jota et ole vielä katsonut
(Kuvat syksyltä 2012)

Millä mielellä ootte tulevasta syksystä? Onko teillä millaisia suunnitelmia?

Kirpputorilöytöjä lapselle vol. 3

  On aika taas kerätä samaan postaukseen kirpputorilöydöt pojallemme. Silloin tällöin ostan vaatteita ja tavaroita myös uutena, mutta en itse näe kovin järkevänä ostaa lapselle kaikkea uutena, koska kirpputoreiltakin löytää hyväkuntoisia vaatteita ja leluja todella edullisesti. Tässä postauksessa ei ole kaikkia ostoksia, sillä en koe tarpeelliseksi kaikkia ostoksia esitellä. Tässä näkyy lähinnä parhaat löydöt.

Itsehän en ole minkään merkin perään. Kunhan vaate näyttää hyvältä ja on hyvässä kunnossa niin se riittää. Tämä POMPdeLUX:in paita oli vähän haalistunut jo käytössä, mutta se maksoi vain 1,50€, niin nappasin sen mukaani.

Name it -merkkiset farkut. Nämä oli siitä kivat, että nämä näyttää farkulta, mutta eivät olleet niin sanottua oikeaa farkkukangasta vaan paljon ohuempaa eikä vyötärölläkään ole kiristäviä nappeja tai muita juttuja. Taisin maksaa näistäkin 1,50€.

Name it -merkkinen perus raitapaita. Vähän nukkaa, mutta muuten oli oikein hyvässä kunnossa. Tämä maksoi yhden euron.

Tämä farkkupaita oli tosi siistin näköinen ja tämäkin oli sellainen, että näyttää farkulta, mutta ei ole mitenkään hirveän paksua tai liian jäykkää materiaalia lapselle. Name it:n paita ja maksoin tästä 3€.

Sain vähän myös väriä meidän pojan vaatekaappiin! Tässä paidassa tykkäsin erityisesti noista napeista ja on tää kyllä kivan värinenkin. H&M:n mallistoa ja maksoi yhden euron.

Löysin pojalle ensi kesää varten H&M:n lippiksen ja maksoin tästä 0,50€. Itseasiassa pojalla on ollut tämä sama lakki tänä kesänä käytössä. Tykkäsin tästä lakista niin paljon ja tää sopi meidän pojalle niin täydellisesti, että olin ilonen, kun kirpparilta löysin ens kesälle samanlaisen.

Kirpputorilta löytyy myös paljon lasten leluja. En ole ostanut mitään leluja uutena. Lahjaksi olemme joitain leluja saaneet, mutta muuten ostan kirpputorilta. Nämä lelut ovat maksaneet 2-5€/kpl. Mulle tärkeää on se, että kirpputorilta ostetut lelut ovat puhtaita ja suht hyvässä kunnossa. Toki ymmärrän sen, että ne ovat käytettyjä, mutta en osta leluja, jotka ovat syötyjä, hampaanjälkiä täynnä tai muuten rikkinäisiä. Kun ensimmäisiä kertoja ostin pojalle leluja kirpputorilta, niin en katsonut leluja kovin huolellisesti, koska olin vain innoissani, että löysin leluja. Noh, kerran sitten ostin lelun, joka oli rikki ja kun mieheni sitä alko hajottamaan osiin korjataakseen sitä, niin selvisi, että sen sisälle oli tyyliin lapsi oksentanut tai jotain muuta. Heitettiin se sitten roskiin. Hyh. Ostin kerran myös kymmenellä eurolla sellaisen Brion junarata -setin ja eipä myyjä ollut ilmoittanut sen olevan rikkinäinen. Inhottaa ihmisten epärehellisyys ja ahneus! Pesen toki kaikki lelut niiden mahdollisuuksien mukaan ennenkuin annan pojalle ja jos mahdollista niin keitän lelut myös. Mutta näiden tapahtumien jälkeen katson tosi tarkasti aina ennenkuin ostan leluja pojalle.

Oon löytänyt kirpputorilta myös paljon kirjoja ja nimenomaan hyvässä kunnossa olevia kirjoja, eikä puoliksi syötyjä. Joskus tosin törmää niihinkin kirjoihin, jotka ovat tosi huonossa kunnossa, ruokatahroja ja hampaanjälkiä täynnä. Sellaiset kirjat jää kyllä ostamatta. Näistä kirjoista olen maksanut 0,50-3€/kpl ja esimerkiksi tuo Nalle-Puh -kirja oli sen näköinen, että sitä ei ole kertaakaan edes avattu.

Viime kuukausien puhelinkuvat

Hei! Oon viimeksi heinäkuussa laittanut kännykkäkuvia tänne blogin puolelle joten eiköhän ole jo aika päivittää taas ajantasalle näitäkin kuvia. Tämän postauksen kuvat ovat vähän erikokoisia, sillä mulla tosiaan on vaihtunut puhelin välissä (kuvista näkee kyllä selvästi, mitkä on otettu uudella ja mitkä vanhalla kännykällä), niin kuvakoot ei ollukaan samat. Mutta älkää antako sen häiritä. Osa kuvista on näkynyt myös Instagramin puolella ja vaihdoin siellä nimimerkkiäkin jokin aika sitten. Nykyään mua voi seurata siellä @jennislullaby nimimerkillä. Kävi muuten hauskasti kun vaihdoin sen nimimerkin. Mulla nimittäin sillon pyöri tuossa oikealla noita instagramkuvia diaesityksenä mun tililtä niin kuin nytkin. Menin sitten yks päivä mun blogiin ja katoin et apua kenen tyypin Instagramkuvia mun blogissa pyörii diaesityksenä. Joku oli ehtinyt ottaa jo käyttöönsä mun entisen nimimerkin ja siinä pyöri jonkun kiinalaisen tytön kuvat. Et joo, vaihdoin sen sitten oikeaan nimimerkkiin ja nyt pitäis ihan mun tilin kuvat pyöriä siinä. Haha.

1. Nämä kuvat eivät ole aikajärjestyksessä ja tämä ensimmäinen kuva onkin otettu jo uudella kännykällä. Itseasiassa juuri sinä päivänä, kun tämän kännykän ostin. Olin entisen kotipaikkakuntani helluntaiseurakunnassa vierailemassa, sillä mua oli pyydetty musiikkivastuuseen yhteen tilaisuuteen. Se ilta meni hyvin ja siitä onkin aikaa, kun oon viimeks siellä seurakunnassa ollut musiikkivastuussa. 2. Nautittiin poitsun kanssa kesäpäivästä ulkona. Ihana nähdä, kuinka hän nautti nurmikosta, vaikka suuhunhan sitä tietysti meni. 3. Löysin Härmän Roadhouse kauppakeskuksen sisustusmyymälästä (en kyllä muista kaupan nimeä) ihanan kellon, mutta se jäi ainakin vielä kauppaan. 4. Meidän poika alkaa olemaan jo niin vanha, että se pärjää ilman mua vähän enemmän, niin oon pystynyt sitoutumaan enemmän kuorotoimintaan. Tämä kuva onkin kuoroharkoista.

1. Syksy toi tullessaan myös collegehaalarit pojalle. Toistan itseäni, mutta nää on vaan niin käteviä! 2. Oltiin Timon kanssa viettämässä 4-vuotishääpäivää kahdestaan kaupungilla. Käytiin shoppailemassa ja Amarillossa syömässä ihan ajan kanssa. Ja muuten ihan kirjaimellisesti ajan kanssa, sillä moni muukin oli päättänyt mennä Amarilloon syömään juuri silloin. Odotettiin ruokaa nimittäin noin tunti. Mutta ei se haitannut. 3. Oon yrittänyt ottaa tavaksi aamuiset vaunulenkit pojan päikkäriaikaan. Muutamana aamuna onkin ollut tosi kivan näköistä, kun sumua on ollut paljon. 4. Tämä kuva onkin taas vähän vanhempi jo, sillä tämä on heinäkuulta ja otettu lastenleiriltä, kun olin siellä ohjaajana.

1. Viikottainen seurakunnan solu eli pienryhmätoimintaa. Meillä on tyttöjen kanssa tapana mennä nyyttäriperiaatteella ja yks solukerta meillä sitten oli tällaiset sapuskat. Ei todellakaan aina syödä näin paljon! Haha. 2. Perjantaina siivosin meidän kodin ja illemmalla istahdin sohvalle karkkien ja uusimman Vauva -lehden kanssa. En tosin vieläkään ehtinyt lukea lehteä, sillä en saanut kauaa istua rauhassa tämän kuvan oton jälkeen. 3. Olin menossa Alajärvelle kuorokeikalle. 4. Ihastelin ulkona ollessa syksyn saapumista.

Sosionomiksi valmistuminen

  Multa toivottiin postausta sosionomiksi valmistumisesta, opparista ja valmistujaisjuhlista joten palataan siis parisen vuotta taaksepäin vuoteen 2013. Vaikka kirjottelin tässä postauksessa siitä, kuinka mulla on hyvät muistot koulusta, niin tarkoitin koulua kokonaisuutena. Vuosi 2013 oli elämässäni aika rankkaa aikaa. Toki siitä saan syyttää aika lailla itseäni, koska asetin itselleni riman ehkä liian korkealle, vaikkakin ylitin sen kyllä. Olen kirjoittanut valmistumisesta ja opparista edellisessä blogissani, mutta koska luonnollisesti tätä blogia ei enää ole, niin palaan ajassa taakse päin tässä blogissa.
  Loppuvuodesta 2012 aloitimme opinnäytetyötä. En tiennyt vielä aihetta, vaikka monta ideaa olikin mielessä, mutta mikään ei ollut sellainen, että se toisi mitään uutta tietoa kenellekään. Luokanvalvojani kanssa keskustellessa päähäni tuli aihe kuin salama kirkkaalta taivaalta. Aloin tutkia sitä, kuinka lastensuojeluyksiköissä asuvat nuoret kokevat kodinomaisuuden, mitä koti merkitsee heille ja ovatko laitokset kodinomaisia heidän mielestään, kun laitokset usein mainostavat itseään kodinomaisiksi. Meillä oli opinnäytetyöseminaareja, joissa meidän piti esittää työ aina sitä mukaa, mitä se valmistui. Kun olin esittänyt suunnitelman työstäni, jonkin aikaa siitä mulla kävi idea mielessä, että yrittäisin valmistua aikasemmin. Marssin siis oppariohjaajani puheille ja kysyin, mitä se vaatisi. Sain kuulla, että seuraavassa seminaarissa tulisi olla puolet työstä valmiina. Aikaa oli tuohon kaksi viikkoa. Onnistuin kuin onnistuinkin kasaamaan työn muun koulun ohessa. Eihän se teksti mitään valmista ollut, mutta pääasia että sitä tekstiä oli.

  Kesällä 2013 en mennyt töihin vaan olin kolmisen viikkoa työharjottelussa, tein pari kurssia kesäopintoja ja opinnäytetyötä ja nostin koko kesän ajalta opintotukea. Haastattelin kesällä nuoria tutkimustani varten ja kirjottelin opparia päivittäin ainakin kahdeksan tuntia joka päivä. Itkin monet kerrat, kun oli niin pää täynnä opparia ja tuntui, ettei se ikinä valmistu. Ihanku siinä ei olis ollu tarpeeks, niin otin vielä kokopäivätyönkin vastaan siinä elokuussa. Mutta kaikesta huolimatta sain semmosen 65-sivuisen opinnäytetyön valmiiksi ja pystyin valmistumaan pari kuukautta aikaisemmin hyvällä oppariarvosanalla ja muutenkin hyvällä keskiarvolla, mistä oon todella ylpeä.
  Pitihän valmistumista jotenkin juhliakin, sillä en mennyt enää joulukuussa amk:sta valmistuneiden yhteiseen valmistujaisjuhlaan, kun olin jo valmistunut aikaisemmin ja töissäkin riitti kiirettä. Olin vaan hakenut tutkintotodistuksen koululta ja kävelin koulun ovista pihalle ja olin valmistunut sosionomiksi. Pidimme lapsuudenkodissani kaikille avoimet juhlat ja juhlissani kävikin naapureita, ystäviä, sukulaisia ja muita läheisiä. Juhla-asuna mulla oli H&M:ltä löytämäni mekko, josta tykkäsin todella paljon. Harmi, että tällä hetkellä se ei taida enää mahtua mun päälle. Tarjoiluna meillä oli voileipäkakkuja, karjalanpiirakoita ja munavoita, täytekakkua, kuivakakkua, rocky roadia ja vadelma-valkosuklaa juustokakkua. Äitini oli tehnyt kaikki lukuunottamatta karjanpiirakoita (kaupasta) ja rocky roadia (veljen vaimo teki).

Kellohamerakkautta

Hame - H&M | Paita - Seppälä | Kengät - Vanhankylän Ullakko kirpputori/Vagabond

  Mä oon aika järjestelmällinen ihminen ja oon huomannu nyt sen tässä bloggaamisessa, että tavoitteiden asettaminen on se mun juttu. Niinpä oon tässä muutamia viikkoja kokeillut sitä, että olen määritellyt päivät, jolloin bloggaan. Näin mulla on postauksen tekemiselle joku deadline, eikä bloggaamiseen tule niin paljon taukoja, kun olen etukäteen päättänyt nämä päivät. Mulla helposti se menee siihen, että "oon viimeks postannu maanantaina ja nyt on jo torstai, pitäis tehdä joku postaus". Kunnes sitten huomaan vielä sunnuntainakin, etten ole postannut. Olen siis päättänyt, että postaus ilmestyy kolme kertaa viikossa: keskiviikkona, perjantaina ja sunnuntaina. Nämä ovat tällä hetkellä sellaiset päivät, että pystyn sitoutumaan siihen, että postaus kans tulee näinä päivinä. En kuitenkaan ota mitään stressiä, enkä väkisin ala postaamaan jos ei mitään postattavaa ole. Näin myös ne, jotka eivät seuraa mun blogia esimerkiksi bloggerin kautta, tietävät milloin odottaa minulta uutta postausta. Katsoo nyt sitten, miten tämä tästä lähtee, mutta ainakin nämä muutamat viikot ovat menneet hyvin tällä periaatteella. Mulla ei ole yleensä aikaa postata kuin vasta iltaisin joten siitäkin on tullut vakiintunut tapa tässä postaustahdissa.
  Toinen bloggaamiseen liittyvä juttu on kommentointi. Oon itse huomannut itsessäni, että olen laiska kommentoimaan yhtään mitään kenellekään, mutta oon yrittänyt skarpata tässä ja kommentoida muiden blogeihin ahkerammin ainakin sen mitä ehdin. Sehän on sanomattakin selvää, että kommentit piristävät bloggaajien päivää ja onhan se mukava saada palautetta bloggaamisesta, vaikka se olisikin kommentti tyyliin "kiva postaus". Joten haastan teidät muutkin mukaan kirjoittelemaan aktiivisemmin blogeihin. Näin me bloggaajat tiedämme, että edes joku lukee meidän juttuja ja myös sitä, että mitkä postaukset ovat tykätyimpiä.
  Asusta sen verran, että itse tykkään todella paljon tuosta hameesta. Oon ostanut sitä varten muutaman yläosan ja tää sininen paita oli yks niistä. Löysin tämän nimittäin Seppälän alennusrekistä kympillä, kun normaalihinta oli jotain vähän reilu kaksikymmentä euroa. Oon viimeks lukioaikoina käyttänyt paljon hameita, niin ehkä olisi aika jo palata hameisiin takaisin. Olin nimittän jo unohtanut kuinka mukavia hameet onkaan päällä. On muutenkin vähän erilaista, mitä mun päällä on totuttu näkemään.