Multa toivottiin postausta sosionomiksi valmistumisesta, opparista ja valmistujaisjuhlista joten palataan siis parisen vuotta taaksepäin vuoteen 2013. Vaikka kirjottelin tässä postauksessa siitä, kuinka mulla on hyvät muistot koulusta, niin tarkoitin koulua kokonaisuutena. Vuosi 2013 oli elämässäni aika rankkaa aikaa. Toki siitä saan syyttää aika lailla itseäni, koska asetin itselleni riman ehkä liian korkealle, vaikkakin ylitin sen kyllä. Olen kirjoittanut valmistumisesta ja opparista edellisessä blogissani, mutta koska luonnollisesti tätä blogia ei enää ole, niin palaan ajassa taakse päin tässä blogissa.
  Loppuvuodesta 2012 aloitimme opinnäytetyötä. En tiennyt vielä aihetta, vaikka monta ideaa olikin mielessä, mutta mikään ei ollut sellainen, että se toisi mitään uutta tietoa kenellekään. Luokanvalvojani kanssa keskustellessa päähäni tuli aihe kuin salama kirkkaalta taivaalta. Aloin tutkia sitä, kuinka lastensuojeluyksiköissä asuvat nuoret kokevat kodinomaisuuden, mitä koti merkitsee heille ja ovatko laitokset kodinomaisia heidän mielestään, kun laitokset usein mainostavat itseään kodinomaisiksi. Meillä oli opinnäytetyöseminaareja, joissa meidän piti esittää työ aina sitä mukaa, mitä se valmistui. Kun olin esittänyt suunnitelman työstäni, jonkin aikaa siitä mulla kävi idea mielessä, että yrittäisin valmistua aikasemmin. Marssin siis oppariohjaajani puheille ja kysyin, mitä se vaatisi. Sain kuulla, että seuraavassa seminaarissa tulisi olla puolet työstä valmiina. Aikaa oli tuohon kaksi viikkoa. Onnistuin kuin onnistuinkin kasaamaan työn muun koulun ohessa. Eihän se teksti mitään valmista ollut, mutta pääasia että sitä tekstiä oli.

  Kesällä 2013 en mennyt töihin vaan olin kolmisen viikkoa työharjottelussa, tein pari kurssia kesäopintoja ja opinnäytetyötä ja nostin koko kesän ajalta opintotukea. Haastattelin kesällä nuoria tutkimustani varten ja kirjottelin opparia päivittäin ainakin kahdeksan tuntia joka päivä. Itkin monet kerrat, kun oli niin pää täynnä opparia ja tuntui, ettei se ikinä valmistu. Ihanku siinä ei olis ollu tarpeeks, niin otin vielä kokopäivätyönkin vastaan siinä elokuussa. Mutta kaikesta huolimatta sain semmosen 65-sivuisen opinnäytetyön valmiiksi ja pystyin valmistumaan pari kuukautta aikaisemmin hyvällä oppariarvosanalla ja muutenkin hyvällä keskiarvolla, mistä oon todella ylpeä.
  Pitihän valmistumista jotenkin juhliakin, sillä en mennyt enää joulukuussa amk:sta valmistuneiden yhteiseen valmistujaisjuhlaan, kun olin jo valmistunut aikaisemmin ja töissäkin riitti kiirettä. Olin vaan hakenut tutkintotodistuksen koululta ja kävelin koulun ovista pihalle ja olin valmistunut sosionomiksi. Pidimme lapsuudenkodissani kaikille avoimet juhlat ja juhlissani kävikin naapureita, ystäviä, sukulaisia ja muita läheisiä. Juhla-asuna mulla oli H&M:ltä löytämäni mekko, josta tykkäsin todella paljon. Harmi, että tällä hetkellä se ei taida enää mahtua mun päälle. Tarjoiluna meillä oli voileipäkakkuja, karjalanpiirakoita ja munavoita, täytekakkua, kuivakakkua, rocky roadia ja vadelma-valkosuklaa juustokakkua. Äitini oli tehnyt kaikki lukuunottamatta karjanpiirakoita (kaupasta) ja rocky roadia (veljen vaimo teki).

Syksyinen asu ja koulumuistoja

Toppi - kirpputori/H&M | Takki - kirpputori/H&M | Kaulahuivi - Cubus | Kengät - kirpputori/Halpa-halli

  Viisi vuotta sitten syyskuun alussa aloitin ammattikorkeakoulussa sosionomiopinnot ja muutin Seinäjoelle. Jotenkin hämmentävää, että siitä on jo niin kauan! Tämä vähän reilu kolme vuotta opintoja oli kyllä rankkaa aikaa, mutta myös todella rikasta aikaa. Samalla kun meitä valmennettiin toisten elämän rinnallakulkijoiksi, niin opin tuntemaan itseäni enemmän ja sain lisää itsevarmuutta. Jos mua vertaa siihen Jenniin, joka aloitti syksyllä 2010 sosionomiopinnot siihen Jenniin, joka valmistui lokakuussa 2013, niin ero on huima. En puhu ulkonäöllisistä asioista vaan henkistä kasvua on tapahtunut tuossa ajassa paljon.

  Ammattikorkeakouluopinnot olivat aika rentoja verrattuna lukioon, sillä lukiossa oli niin paljon eri aineita, mutta ammattikorkeassa opinnot painottuivat pääasiassa siihen sosiaalialaan. Viikon lukujärjestys saattoi olla myös sellainen, että parina päivänä viikossa oli koulua aamusta puoleen päivään ja loput päivät vapaata. Toki oli myös niitä viikkoja, kun oli luentoja kahdeksasta neljään joka päivä eikä tehtävät ikinä loppuneet. Kotona joutui opiskelemaan aika paljon.

  Tykkäsin kyllä todella paljon meidän opinnoista, vaikka luennoilla istuminen kahdeksasta neljään ei ollu aina niin parasta. Kuitenkin se, että luennot ja ylipäätänsä ala oli sellainen, mikä itseä kiinnostaa, niin se teki koulusta mielenkiintoisen. Meidän opetus oli muutenkin monipuolista, sillä ei meillä pelkästään luentoja ollut vaan oli monenlaisia keskusteluryhmiä, ryhmätehtäviä ja draamoja, joita tehtiin ja opittiin sen kautta. En ollut meidän kursseilla se äänekkäin tai sellainen, joka olisi aina saanut suunsa auki tunneilla, mutta mun päässä tapahtui sitäkin enemmän pohdintaa ja eri näkökulmien vertailua, mikä toivottavasti näkyi esseissä ja tehtävissä. Työharjoittelut olivat myös antoisia ja opin niissä luomaan omaa ammatti-identiteettiä.
  Monilla on viimeistään tällä viikolla alkanut koulu. Halusin vaan sanoa, että vaikka koulussa ei aina niin kivaa oo ja usein tekisi mieli vaan jäädä nukkumaan kotiin, niin opiskeluajoista kannattaa kuitenkin nauttia. Itse ainakin muistelen niitä lämmöllä.