Slider

Päivä kanssani torstai

tiistai 26. huhtikuuta 2016

  Hei! Viime torstaina kuvasin teille My day -videon ja nyt sain sen muokattua ja ladattua Youtubeen. Tällä hetkellä meidän elämä on aika kiireistä ja viikonloppukin meni pihahommissa, kun oli taloyhtiön kökkäpäivä lauantaina ja meidän pihaan tuotiin sellanen iso lava, mihin kaikki risut ym. sai jättää, niin ei tarvi itse lainata peräkärryä ja viedä jäteasemalle niitä. Karsittiin sitten aika paljonkin tuota meidän takapihaa. Nyt tosin pitäis keksiä, että mitä me istutetaan tuohon meidän takapihan sivuaidaksi, kun vedettiin siinä olevat puut nurin. Haluttais, että siinä ois näköestettä sekä kesällä että talvella, joten jotain havupuita ollaan mietitty ehkä joku tuija? Onko teillä muuten heittää ideoita?
  Nyt kuitenkin on pakko hipsiä tästä vielä vähän syömään ja sitten nukkumaan, koska kello lähenee jo puoli kahtatoista illalla, mutta oli vaan pakko tänne saada jotain postausta aikaiseksi. Vois taas vaihtelun vuoksi välillä tehdä näitä My day -postauksia ihan tekstiversiona, mutta tällä kertaa tuli videona. Mutta en kirjottele enempää vaan lisäilen videon tähän alas.

Dymolla sisustamista

maanantai 18. huhtikuuta 2016

  En ole pitkään aikaan tehnyt mitään sisustuspostausta, kun en ole yhtään keskittynyt lähiaikoina sisustukseen meidän kotona muutakuin ajatuksen tasolla. Edelleen täällä on tavarat ja huonekalut ihan hujanhajan makkariremontista johtuen ja mua alkaa jo ahdistaa! Mut pikku hiljaa, pikku hiljaa. Eiköhän niitä sisustuspostauksiakin sitten tule, kun laittelen meidän kotia valmiiksi remontin jälkeen. Nyt on kuitenkin pienimuotoista sisustuspostausta tulossa. Oon ihastellut Pinterestistä erilaisia sisustusjuttuja ja askarteluja, joita voi toteuttaa kohokirjoittimella eli Dymolla. Inspiroiduin niistä niin, että kävin ostamassa Clas Ohlssonilta oman Dymon hintaan 16,99€. Pakkaukseen sisältyi yksi rulla kohokirjoitusteippiä, joka siis oli valmiina Dymon sisällä.
  Dymollahan voi kirjoittaa tekstejä esimerkiksi maustepurkkeihin, laatikoihin ja oikeastaan mihin ikinä keksiikään. Sillä voi tehdä myös esimerkiksi kivoja onnittelu-, kutsu-, tai joulukortteja. Sen lisäksi dymolla voi koristella esimerkiksi lahjapaketteja tai käyttää häiden koristelussa. Joten todella monipuolinen ja halpa laite sisustukseen, askarteluun, muuhun koristeluun ja tietysti toimistoon eri asioiden nimeämiseen!
  Oon yrittänyt etsiä pyyhekylttejä meidän vessaan, mutta en ole löytänyt mieleisiä. Tein sellaiset ensimmäisenä Dymolla ja tykkäsin kyllä! Haluaisin tosin vaihtaa tuon pyyhenaulakon toisenlaiseksi, mutta tällä hetkellä saa mennä vielä tuolla. Toisena tein sisustustaulun meidän poikamme huoneeseen. Laitoin kehyksiin Jenni Vartiaisen - Minä sinua vaan laulun sanoja. Yritän täällä kuumeisesti miettiä, mitä muuta mä tuolla Dymolla koristelisin.


Onko Dymo teille entuudestaan tuttu sisustuksessa tai koristelussa?

Taaperon välikausihaalari

torstai 14. huhtikuuta 2016

  Näin kevään tullessa pohdin pitkään meidän välikausivaatteiden tilannetta. Tai siis eihän meillä ollut mitään päälle pantavaa ja liian pitkään mentiin toppahaalarilla. Meillä poika syntyi joulukuussa 2014 ja on nyt siis reilun vuoden. Ihan vauva-ajan pärjättiin Baby's onlyn lämpöpussilla ja vähän ohuimmilla "karhuhaalareilla" ja collegehaalareilla, joita olin kirpputoreilta ostellut. Syksyllä otettiin käyttöön äitiyspakkauksen vanuhaalari ja talvella meni äitiyspakkauksen toppahaalari. Yritin etsiä kirpputoreilta välikausihaalaria, mutta en löytänyt oikean kokoista, hyväkuntoista ja itselle mieluista haalaria. Päätin sitten, että kai sitä täytyy ostaa haalari uutena ja mieluiten sellainen, joka menisi vielä ensi syksynäkin. Softshell miellytti mua materiaalina eniten ja päädyin sen ja edullisen hinnan ansiosta Name it:n softshell haalariin värissä dress blues. En todellakaan halunnut laittaa kasvavan lapsen haalariin mitään satasta ja kyllä 54.95€ haalarista kirpaisi myös.
  Oon kyllä tähän asti tykännyt kovasti haalarista ja tämä on kyllä meidän kapealle pojalle just hyvä. Kun olin näitä kokeilemassa kaupassa, myyjä kertoi, että nämä ovat tosi reilua kokoa verrattuna muiden valmistajien haalareihin. Tätä väriä ei ikävä kyllä ollut siinä kaupassa jäljellä koossa 86, niin jouduin tilaamaan nettikaupasta. Netissäkin haalarit oli loppuunmyyty melkein jokaisessa liikkeessä, mutta onneksi löysin vielä kaupan, missä näitä oli jäljellä oikeassa koossa! Kotona pohdin, että toivottavasti tämä haalari menee vielä ensi syksynä, koska hartia-haarovälissä ei ollut hirveästi ylimääräistä tilaa. Jaloissa ja käsissä taas oli paljon. 92-koko taas olisi ollut aivan liian iso. No toivotaan parasta! On se niin vaikeaa välillä tää vaatteiden ostaminen. Pitäis pojalle ostaa vielä kumisaappaat ja toisenlaiset hanskat, mutta nyt mennään näillä. Pian on muutenkin kesä.


  Mä edelleen välillä mietin sitä, että minkä verran kirjoittelen meidän pojasta täällä blogin puolella. Mun blogi on lifestyleblogi, joka kertoo siis lähinnä mun elämästä. En ole edes missään vaiheessa halunnut, että blogini olisi mikään perheblogi tms. Kuitenkin aviomies ja lapsi ovat aika tärkeässä roolissa mun elämässä, niin luonnollisesti he näkyvät ainakin jollain tasolla täällä blogin puolella. Oonkin mun blogitaipaleen aikana kirjoittanut heistä vaihtelevasti. Timosta enemmän, koska hän on aikuinen ja pystyy itse sanomaan minkä verran haluaa olla esillä mun blogissa. Meidän pojasta taas olemme päättäneet, ettemme paljasta hänen nimeään täällä blogin puolella emmekä lisäile tunnistettavia kuvia blogiin, mutta emme esimerkiksi Facebookiinkaan. Tämä ei välttämättä ole kaikille ok ja voihan se ärsyttää jotakin, että puhun kokoajan vain "pojasta" ja kuvat ovat päättömiä tai kasvottomia, mutta kukin tyylillään.
  Jonkin verran on tullut myös ihmettelyjä, miksi emme lisää esimerkiksi Facebookiin kuvia lapsestamme. Tällä hetkellä olemme kuitenkin sitä mieltä, että poikamme saa itse päättää myöhemmin haluaako kasvonsa nettiin. En jaksa kirjoitella sen monipuolisemmin syitä tähän, koska tämä teksti venyisi liian pitkäksi. Esimerkiksi kaksikymmentä vuotta sitten ei ollut Facebookia tai Instagramia minne lisäillä lapsista kuvia ja ihmiset ovat pärjänneet silloinkin hyvin. Silloin käytiin kylässä katsomassa sitä ystävän, sukulaisen tai naapurin lasta, jos halusi hänet nähdä. Joten tänäkin päivänä se on mahdollista ja jopa suotavaa. Olenkin tullut siihen tulokseen blogin suhteen, että meidän poikaan liittyvät postaukset liittyvätkin lähinnä hänen vaatteisiinsa sekä sisustukseen tai mun kuulumisiin yleisellä tasolla niin kuin mun blogin aihepiireihin muutenkin kuuluu. Joten tutulla linjalla mennään niin kuin tähänkin asti. Nyt kirjoitin vain ajatukseni tännekin. :)

Hyvää pian alkavaa viikonloppua!♥

Kerro se kännykkäkuvin

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Hei! Oli taas aika tyhjentää puhelimen muisti ja tulla tänne tekemään kännykkäkuvista postausta. Itse oon kokenut hyväksi tehdä tällainen postaus kahden kuukauden välein. En hirveästi ota kännykällä kuvia tai lisäile esimerkiksi Instagramiin. Tai no se on vähän kausittaista. Joskus päivitän Instagramiakin päivittäin ja välillä saattaa olla viikon tai parinkin tauko, etten laita sinne mitään kuvia. Otan myös kännykällä kuvia hyvin vaihtelevasti. Tässä kuitenkin helmikuun ja maaliskuun kuvia. Instagramissa mua voi seurata nimimerkillä @jennislullaby

1. Helmikuussa käytiin pojan kanssa aika paljon pulkkailemassa ja laskemassa mäkeä ja tämä kuva on sieltä. (Adidaksen housut saatu). 2. Ennen pelattiin Timon kanssa enemmän kaikkia pelejä kahdestaan, mutta nyt se on jäänyt. Saatettiin pelata esimerkiksi monta Uno-peliä putkeen. Nyt pelattiin pitkästä aikaa Scrabblea, kun löysin sen kirpputorilta. Hävisin muuten molemmat pelit, mitä pelattiin. 3. Helmikuun puolessa välissä muistelin omia vanhojen tansseja, jotka olen tanssinut vuonna 2009. Ja joo, ikäkriisiä pukkaa, kun niistä on jo seitsemän vuotta! Tykkäsin sairaasti tuosta mekosta.♥ Ja ostin sen muuten omaksi, niin onhan se mulla tuolla edelleen. 4. Oltiin Vaasassa shoppailemassa ja kuvailin Kappahlissa farkkuja, kun etsin pojalle housuja. Näistä tykkäsin kovasti, mutten ole vieläkään niitä ostanut. Enkä tiedä ostanko ollenkaan, kun tilasin netistä pojalle vaatteita, joista teen varmaan postausta myöhemmin!

1. Maaliskuun alussa olin ystävän kanssa Kurikassa Juha Tapion keikalla. Oli ihan älyttömän hyvä keikka! Piti myös päivittää Tapsan kanssa yhteiskuva, kun oon viimeks ollu sen kanssa yhteiskuvassa 12-vuotiaana. Haha. 2. Oltiin lenkillä ja oli niin ihanan keväisen näköinen taivas.♥ 3. Meillä on jo niin iso poika. Ei enää mikään pieni vauva.♥ 4. Oltiin pääsiäisenä Timon kanssa kahdestaan Alajärvellä Arvokas -tapahtumassa. Piti sitten ottaa kuvia ja lisätä Instagramiin #Arvokas2016, niin kaikki kuvat pyöri tapahtumassa väliajoilla screenillä kaikkien nähtävillä. Haha.

1.Tämä on niin totta. Lisäsin tämän Instagramiin tällaisen tekstin kera: Kaikkia ihmisiä ei vaan voi millään miellyttää, vaikka mitä tekis. Ja fakta on se, ettei kaikki ihmiset tuu ikinä susta pitämään. Jotkut ihmiset haluaa tahallaan ymmärtää sut väärin, mustamaalata sua ja hyötyä susta. Älä hae kaikkien ihmisten hyväksyntää, koska se ei ole mahdollista. Oot arvokas silti, vaikka kaikki ei susta pitäis. Ole oma itsesi, älä muuta itseäsi kelvataksesi muille! Hakeudu terveisiin ihmissuhteisiin, joissa sua kunnioitetaan ja arvostetaan omana itsenäs.2. En kestä, kuinka iso poika meillä jo on, kun oltiin kaupungilla, niin eihän se halunnu enää vaunuissakaan olla, kun piti saada kävellä. 3. Kotipäiväselfie. 4. Sain vihdoin tehtyä tuossa pääsiäisenä lorupussin pojalle. Tosin se pussi vielä puuttuu, mutta veljen vaimo lupas sen ommella.♥ Tulostin vaan kuvia ja loruja/lauluja netistä, laminoin ne ja leikkasin. Poika tykkää älyttömästi noista!

Asiaa itsetunnosta

lauantai 9. huhtikuuta 2016

  Tällä kertaa haluan kirjoittaa vähän syvällisempää postausta itsetunnosta. Mun blogi keskittyy pääasiassa aika pinnallisiin juttuihin, mutta joskus haluan raottaa teille tätä mun syvällisempää puolta ja koin, että nyt on sen aika ja painoin vihdoin "julkaise" -nappia tämän tekstin kohdalla. Itsetunnosta voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkästi, mutta otan tähän vaan muutamia näkökulmia aiheeseen liittyen. Mua on aina kiinnostanu jollakin tapaa itsetuntoon liittyvät asiat ja olen lukenut siitä paljon kirjallisuutta. Olen myös omassa elämässäni kulkenut tien itsensä vihaamisesta itsensä hyväksymiseen ja sitä kautta kohti parempaa ja tasapainoisempaa elämää ja vapautta. Lisäksi erityisesti nyt, kun on itse tullut äidiksi, näitä pohtii paljon. Kuinka sitä osaa olla rakentamassa omalle lapselle hyvää itsetuntoa, jotta hän arvostaisi ja rakastaisi itseään. Vanhemmat luonnollisesti toimivat omien opittujen tapojen kautta ja mikäli omia haavojaan ei ole käsitellyt, niin ne näkyy myös vanhemmuudessa suhteessa lapseen. Ikävä kyllä ei aina hyvällä tavalla. Lisäksi elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee ja erilaiset elämän kokemukset, jotka vaikuttavat vanhempiin, vaikuttavat lapseenkin todella nopeasti.

IMG_1795   Itsetunto on siis käsitys omasta itsestä, joka muovautuu jo vauvana suhteessa vanhempiin. Ovatko vanhemmat vastanneet vauvana ja muutenkin lapsuudessa meidän tarpeisiin, hoivanneet meitä? Ovatko he hyväksyneet meidät omana itsenämme, koskettaneet ja katsoneet rakastavasti? Ovatko vanhemmat olleet kannustavia vai latistaneet ja hokeneet "ei susta ikinä tuu mitään"? Vanhemmat luovat pohjan itsetunnolle, johon myöhemmin vaikuttavat esimerkiksi kaverit, opettajat, ensimmäiset tyttö- tai poikaystävät ja erilaiset elämän kokemukset kuten vanhempien avioero tms.
  Itsetuntoa voi kuitenkin kehittää, eikä elämän huonojen kokemusten tarvitse sinetöidä koko loppuelämää. Ihminen on huomattavasti tasapainoisempi ihminen, kun hän on itsevarma ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on hyvine ja huonoine puolineen. Huono itsetunto näyttäytyy monesti negatiivisina asioina kuten kateutena, mustasukkaisuutena, toisten arvosteluna, mielistelynä, oman itsensä ja taitojensa liiallisella esiin tuomisella ("egoiluna") tai erilaisina psyykkisinä ongelmina kuten masennuksena tai syömishäiriönä. Jos ei arvosta itseään, niin silloin helposti ajautuu toisten ihmisten hyväksikäytettäväksi tai alkaa itse käyttää muita ihmisiä hyväksi. Kun itsetunto on hyvä, niin pystyy asettamaan terveet rajat sille, kuinka minua tulee kohdella eikä hyväksy mitä tahansa käytöstä. Hyvä itsetunto on sitä, että näkee itsensä hyvänä ja arvokkaana, uskoo itseensä ja siihen, että kelpaa, vaikka mokaisikin, mutta myös niin, että näkee myös muut ihmiset yhtä arvokkaana. Törmäsin kerran hyvään ajatukseen: "True confidence has no room for jealously and envy. When you know you are great, you have no reason to hate." Jos on sujut itsensä kanssa, ei ole tarvetta mustamaalata, alistaa, vähätellä tai mitätöidä toisia.

IMG_2302   Nykyään voin sanoa, että minulla on hyvä itsetunto. Se ei ole sitä ollut todellakaan aina ja edelleen joskus on niin sanottuja huonoja päiviä. Olen käynyt pitkän ja kivisen tien tähän asti, missä nyt olen. Mulla asiat meni jopa niin pitkälle, että sairastuin syömishäiriöön. Olen vihannut itseäni, olen halunnut piilottaa kaikki peilit, koska en vain halunnut nähdä itseäni. Olen ajatellut, että olen ihan toivoton tapaus tai olen vääränlainen. Olen ajatellut, ettei kukaan musta pidä. Ja mikä pahinta; olen antanut muiden ihmisten määritellä oman arvoni ja sen millainen olen. Kenelläkään toisella ihmisellä ei tulisi olla niin suurta valtaa, että voisi määritellä toisen ihmisen arvon. Jokainen ihminen on arvokas omana itsenään.
  Kun opettelin tuntemaan itseni, omat hyvät puolet ja heikkoudet, ja hyväksymään ne, voin paljon paremmin. Kun ymmärsin oman arvoni, ettei se perustu toisten ihmisten mielipiteisiin, niin koin vapauden. Mun ei enää tarvitsekaan yrittää miellyttää muita vaan voin olla rohkeasti oma itseni ja kertoa omat mielipiteeni. Ennen jos joku haukkui minua läskiksi, otin sen osaksi identiteettiäni. Ajattelin "no kai mä sitten olen, kun tuokin ajattelee musta niin". Se on ihan luontevaa, että muut ihmiset ympärillämme ovat meille peilejä, jotka luovat meille käsitystä siitä, millaisia me olemme, mutta me emme saisi antaa heille liikaa valtaa määritellä sitä, ketä me ollaan ja mikä meidän arvo on. Joskus on ihan hyvä mennä peilin eteen tai muuten tutkiskella omaa sisintään, onko sellainen, mitä muut kertovat. Uskon myös siihen, että lähimmät ihmiset kertovat myös totuuden ja toimivat realistisena peilinä. Omaa itseään täytyy osata tutkia realistisesti. Kukaan ei ole täydellinen, mutta huonoja puoliaankin voi aina kehittää. Kun tunnen itseni, niin en ota enää sanoja itseeni, joilla yritetään mua loukata. En sano, etteikö ne sanat loukkaisi, mutta en ota niitä enää osaksi identiteettiäni jos ne ovat ristiriidassa mun oman näkemykseni kanssa itsestäni.

  Ja oikeasti, erityisesti te tytöt ja naiset, kuinka paljon elämästä menee aikaa siihen, että peilin edessä tutkii itseään kriittisesti, kuinka pitäisi laihduttaa ja kuinka mikään ei ole hyvin? Lopettakaa se! Elämä ei ole sen arvoista, että sitä kannattaa kuluttaa itsensä haukkumiseen. Opetelkaa arvostamaan itseänne ja näkemään itsenne kauniina. Kirjoittakaa vaikka peiliin "Sinä olet kaunis", lukekaa se joka ainoa päivä ja uskokaa se!♥

Kuvat ovat vuosilta 2012  ja 2013

Herättikö ajatuksia? Mitä mieltä tällaisesta vähän syvällisemmästä postauksesta?

Pääsiäisen parhaat ja kuulumisia

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

  Kevään saapuminen, Arvokas 2016 -tapahtuma, parisuhdeaikaa, hoitokissoja, perheen kanssa vietettyä aikaa, Kinder-muna ähky, maakuntamatkailua, kokon etsintää ja lorupussin tekemistä. Siinä mun pääsiäinen kiteytettynä.

  Oltiin pääsiäisenä maalla mun vanhempien luona käymässä. Käytettiin Timon kanssa se hyödyksi ja päästiin Alajärvelle vuosittaiseen pääsiäisen Arvokas nuorisotapahtumaan kahdestaan. Se oli virkistävää! Täällä Etelä-Pohjanmaalla virvotaan lankalauantaina, mutta mun lapsuudenkodissa ei käynyt yhtään virpojaa. Se nyt ei ollut mikään yllätys, kun naapurissa ei ole pieniä lapsia. Äiti sitten koristeli omat oksat koristeeksi.
  En muuten ymmärrä, miksi melkein joka vuosi on jossain lehdessä tms. on joku suklaamunaraati, jossa jotkut vertailee erilaisia suklaamunia, mikä on paras. Eikse oo ihan päivän selvää, että Kinder-munat on parhaita? Vai onko teillä ehdottaa jotain muuta hyvää suklaamunaa, missä nimenomaan se suklaa maistuu hyvältäkin? Nukutettiin poika autoon lauantai-iltana, käytiin kiertelemässä autolla ja yritettiin etsiä kokkoja. Pari kokkoa löydettiin, muttei menty katsomaan niitä lähempää. Tykkään kovasti autolla ajamisesta ilman päämäärää tai siis silloin kun ei tarvitse itse ajaa vaan saa olla apukuskina. En erityisemmin nauti itse autolla ajamisesta.




  Itsellä on jo jonkin aikaa ollut elämässä menossa hyvä vaihe. Oon monena aamuna ja kesken päivänkin havahtunut siihen, kuinka onnellinen oon ja kiitollinen siitä mitä mulla tällä hetkellä on. Sanotaanko nyt näin, että ainahan sitä löytyy valitettavaa jos haluaa semmosen asenteen ottaa, mutta haluan itse keskittyä siihen hyvään, oppia virheistä ja olla tulevaisuuden suhteen toiveikas. Tällä hetkellä myös tykkään ihan älyttömästi olla kotona pojan kanssa. Yhdessä vaiheessa mulla oli hetkiä, kun ahdisti olla kotona, mutta ne nyt varmasti on ihan normaaleja ajatuksia. Oon nyt ollut työelämästä pois n. 1½ vuotta ja tuntuu hyvältä. Saan hoitaa ja viettää aikaa oman lapsen kanssa ja seurata hänen kasvua ja kehitystä. Sitä paitsi tykkään sisustaa, siivota, laittaa ruokaa ja leipoa niin se onnistuu parhaiten nyt kun oon kotona. Eihän tuo kotihoidontuki mikään iso summa ole, mutta olen kiitollinen siitäkin pienestä ja tällä hetkellä ainakin pärjätään. Nyt on hyvä näin.♥

Mitä teille kuuluu? Kuinka teillä meni pääsiäinen? :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan