Näin kevään tullessa pohdin pitkään meidän välikausivaatteiden tilannetta. Tai siis eihän meillä ollut mitään päälle pantavaa ja liian pitkään mentiin toppahaalarilla. Meillä poika syntyi joulukuussa 2014 ja on nyt siis reilun vuoden. Ihan vauva-ajan pärjättiin Baby's onlyn lämpöpussilla ja vähän ohuimmilla "karhuhaalareilla" ja collegehaalareilla, joita olin kirpputoreilta ostellut. Syksyllä otettiin käyttöön äitiyspakkauksen vanuhaalari ja talvella meni äitiyspakkauksen toppahaalari. Yritin etsiä kirpputoreilta välikausihaalaria, mutta en löytänyt oikean kokoista, hyväkuntoista ja itselle mieluista haalaria. Päätin sitten, että kai sitä täytyy ostaa haalari uutena ja mieluiten sellainen, joka menisi vielä ensi syksynäkin.
Softshell miellytti mua materiaalina eniten ja päädyin sen ja edullisen hinnan ansiosta Name it:n softshell haalariin värissä dress blues. En todellakaan halunnut laittaa kasvavan lapsen haalariin mitään satasta ja kyllä 54.95€ haalarista kirpaisi myös.
Oon kyllä tähän asti tykännyt kovasti haalarista ja tämä on kyllä meidän kapealle pojalle just hyvä. Kun olin näitä kokeilemassa kaupassa, myyjä kertoi, että nämä ovat tosi reilua kokoa verrattuna muiden valmistajien haalareihin. Tätä väriä ei ikävä kyllä ollut siinä kaupassa jäljellä koossa 86, niin jouduin tilaamaan nettikaupasta. Netissäkin haalarit oli loppuunmyyty melkein jokaisessa liikkeessä, mutta onneksi löysin vielä kaupan, missä näitä oli jäljellä oikeassa koossa! Kotona pohdin, että toivottavasti tämä haalari menee vielä ensi syksynä, koska hartia-haarovälissä ei ollut hirveästi ylimääräistä tilaa. Jaloissa ja käsissä taas oli paljon. 92-koko taas olisi ollut aivan liian iso. No toivotaan parasta! On se niin vaikeaa välillä tää vaatteiden ostaminen. Pitäis pojalle ostaa vielä kumisaappaat ja toisenlaiset hanskat, mutta nyt mennään näillä. Pian on muutenkin kesä.
Oon kyllä tähän asti tykännyt kovasti haalarista ja tämä on kyllä meidän kapealle pojalle just hyvä. Kun olin näitä kokeilemassa kaupassa, myyjä kertoi, että nämä ovat tosi reilua kokoa verrattuna muiden valmistajien haalareihin. Tätä väriä ei ikävä kyllä ollut siinä kaupassa jäljellä koossa 86, niin jouduin tilaamaan nettikaupasta. Netissäkin haalarit oli loppuunmyyty melkein jokaisessa liikkeessä, mutta onneksi löysin vielä kaupan, missä näitä oli jäljellä oikeassa koossa! Kotona pohdin, että toivottavasti tämä haalari menee vielä ensi syksynä, koska hartia-haarovälissä ei ollut hirveästi ylimääräistä tilaa. Jaloissa ja käsissä taas oli paljon. 92-koko taas olisi ollut aivan liian iso. No toivotaan parasta! On se niin vaikeaa välillä tää vaatteiden ostaminen. Pitäis pojalle ostaa vielä kumisaappaat ja toisenlaiset hanskat, mutta nyt mennään näillä. Pian on muutenkin kesä.
Mä edelleen välillä mietin sitä, että minkä verran kirjoittelen meidän pojasta täällä blogin puolella. Mun blogi on lifestyleblogi, joka kertoo siis lähinnä mun elämästä. En ole edes missään vaiheessa halunnut, että blogini olisi mikään perheblogi tms. Kuitenkin aviomies ja lapsi ovat aika tärkeässä roolissa mun elämässä, niin luonnollisesti he näkyvät ainakin jollain tasolla täällä blogin puolella. Oonkin mun blogitaipaleen aikana kirjoittanut heistä vaihtelevasti. Timosta enemmän, koska hän on aikuinen ja pystyy itse sanomaan minkä verran haluaa olla esillä mun blogissa. Meidän pojasta taas olemme päättäneet, ettemme paljasta hänen nimeään täällä blogin puolella emmekä lisäile tunnistettavia kuvia blogiin, mutta emme esimerkiksi Facebookiinkaan. Tämä ei välttämättä ole kaikille ok ja voihan se ärsyttää jotakin, että puhun kokoajan vain "pojasta" ja kuvat ovat päättömiä tai kasvottomia, mutta kukin tyylillään.
Jonkin verran on tullut myös ihmettelyjä, miksi emme lisää esimerkiksi Facebookiin kuvia lapsestamme. Tällä hetkellä olemme kuitenkin sitä mieltä, että poikamme saa itse päättää myöhemmin haluaako kasvonsa nettiin. En jaksa kirjoitella sen monipuolisemmin syitä tähän, koska tämä teksti venyisi liian pitkäksi. Esimerkiksi kaksikymmentä vuotta sitten ei ollut Facebookia tai Instagramia minne lisäillä lapsista kuvia ja ihmiset ovat pärjänneet silloinkin hyvin. Silloin käytiin kylässä katsomassa sitä ystävän, sukulaisen tai naapurin lasta, jos halusi hänet nähdä. Joten tänäkin päivänä se on mahdollista ja jopa suotavaa. Olenkin tullut siihen tulokseen blogin suhteen, että meidän poikaan liittyvät postaukset liittyvätkin lähinnä hänen vaatteisiinsa sekä sisustukseen tai mun kuulumisiin yleisellä tasolla niin kuin mun blogin aihepiireihin muutenkin kuuluu. Joten tutulla linjalla mennään niin kuin tähänkin asti. Nyt kirjoitin vain ajatukseni tännekin. :)
Hyvää pian alkavaa viikonloppua!♥
Ihania kuvia! <3 Minä huokaisin juuri helpotuksesta kun viime vuoden välikausivaattet sopivat!
VastaaPoistaKiitos!♥ Huh, hyvä! Ei tarvi sitten mennä kuluttamaan rahaa uusiin välikausivaatteisiin. :)
PoistaOon huomannu, että poikasi on ollut vähän enemmän esillä täällä viime aikoina, vaikkei tunnistettavasti edelleenkään. Se on aika kivaa. Tietty utelias ihmisluonto mielellään tuijottelisi söpöjä taaperokuvia, mutta eipä toisten lasten ulkonäöt kuulu minulle mitenkään :-D Minua ei siis haittaa ettei pojasta ole enempää tietoa täällä, oikeastaan ihailen sitä, että jaksatte pitää suloisen ihmeenne somen ulkopuolella, kun se on nykyisin niin hankalaa. Ja eihän kaikkien äitien tarvitse pitää perheblogia, miusta tuntuu siltä että äidille voi olla tärkeää saada joku oma juttu ja ehkä välillä höpötellä muistakin jutuista kuin omasta lapsesta. Bloggaus on tosi suosittu harrastus ja varmasti osittain siksi, että myöskään äideillä se ei vaadi tiettyä tuntimäärää ennaltamäärättyinä tunteina ja kotoa poistumista ja lapsen jättämistä, vaan sitä voi tehdä kotona ja etenkin lapsen nukkuessa. Joskus oon kuullut, että jotakuta ärsyttää kun jonkun blogissa ei puhuta bloggaajan lapsista, mutta mites se sanonta menikään ettei äitikään saisi unohtaa itseään?
VastaaPoistaJohan lähti taas polveilemaan mut pointtina, et tykkään tästä blogista juuri tällaisena, eikä pojan anonyymiys haittaa! :-)
Heh, joo niin kuin sanoin tosiaan aika vaihtelevasti. :D Välillä tulee enemmän postauksia ja välillä vähemmän. Ymmärrän kyllä sun pointin. :) Ja siis onhan se mun mielestä tosi luonnollista nykypäivänä lisäilläkin someen kuvia lapsistaan, miksi ei lisäisi? Mutta itse kuitenkin teen toisin, vaikka ymmärrän myös niitä, jotka lisäävät. :) Oot muuten aivan oikeassa ja mulle se nimittäin on tosi tärkeä asia, että tää blogi on vaan se mun juttu. Se hetki on tärkeä, kun saan ajatukset välillä pois lapsesta ja voin kirjottaa blogia. Ja tätä on tosiaan helppo tehdä kun ei tarvitse lähteä kodin ulkopuolelle ainakaan välttämättä. :D
PoistaKiitos kommentistasi! Oli kiva lukea sun ajatuksia aiheesta ja kiva kuulla myös, ettei sua haittaa poikamme anonyymius. :)
Musta on hieno juttu että et oo laittanut Faceen ekkä blogiin lapsesi kuvia. Mua ärsyttää niin paljon sllaiset ihmiset jotka laittavat päivittäin tai viikottain lapsestaan kuvia. Oon nähnyt myös sellaisia jossa tyyliin vauva on ollut alasti tai perse paskassa, niin siinä vaiheessa jo loppuu ymmärrys multa. Kun on kulunut 10-15 vuotta, on lapsella jo aika selkeä mielipide asiasta ja ei taatusti ole kiitollinen tollasista kuvista. Pitää ajatella minusta pitemmälle tuota kuvien laittoa nettiin nimenomaan lapsen kannalta. Et sä voi laittaa kenestä tahansa tunnistettavia kuvia nettiin jos vielä toinen ei halua! Huuuh tää on mulle polttava puheenaihe vaikkei mulla lapsia olekkaan :D Joten antaa toisten valittaa ja vaikertaa, teet just niinku sinusta on oikein! :)
VastaaPoistaKiva kuulla, että oot tuota mieltä! :) Itsekin kyllä ajattelen, että esimerkiksi kylpy- tai pottakuvat kuuluu sinne kotialbumiin vaan eikä nettiin. Järkytyin, kun yksi päivä näin yhdellä tyypillä julkisena kuvana Instassa kuvan lapsestaan, jolla oli paskaa niskaan asti. Huhhuh! Täytyy kyllä tosiaan ajatella pidemmälle, eikä ikinä tiedä mihin tää tekniikka vielä tästä kehittyy. ;o Joo tää asia on mullekin polttava puheenaihe, mutta tyydyin kirjottaa mahdollisimman lyhyesti vaan, ettei tuu kilometripostausta. :'D Ja joo, en mä välitäkään siitä, meidän lapsihan tää on ja päätetään hänen asioistaan, miten parhaaksi näemme. :)
Poista