*Osassa kuvissa näkyvä imetyskoru on saatu
Mulla on ollut aina herkkä vatsa - jo vauvana olen oksentanut kaiken ruoan äidin sanoessa "noniin, nyt tulee viimeinen lusikka". Lisäksi niin lapsena kuin aikuisenakin mulla menee helposti vatsa sekaisin jännityksestä enkä välttämättä saa aamuisin syötyä. Raju raskauspahoinvointi menee yleensä geeneissä äidiltä äidille ja näin ainakin meillä on mennyt. Muistutan tässä vaiheessa, että kaikki raskaanaolevat eivät saa rajua pahoinvointia tai he eivät oksenna välttämättä ollenkaan. Mutta ei pidä myöskään luulla, että kaikki pahoinvointi on normaalia raskauteen kuuluvaa, mitä täytyy vaan kestää. Ei ole normaalia oksentaa päivittäin, niin ettei mitään saa syötyä. Pahoinvointi ei myöskään aina ajoitu aamuun ja se ei aina lopu 12. raskausviikon jälkeen. On olemassa myös sairaus nimeltä Hyperemeesi, mikä tarkoittaa rajua raskauspahoinvointia. Jos kärsit raskauspahoinvoinnista, joka haittaa normaalia arkea, niin kerro siitä neuvolassa ja vaadi saada hoitoa!
Sitten näihin mun kokemuksiin. Kaikissa raskauksissa mulla on ollut pahoinvointia. Ekassa raskaudessa olin vielä töissä ja joinain päivinä jouduin ilmoittamaan, etten ole työkuntoinen. Sitten olinkin aina iltavuorossa, koska aamuvuorot oli mulle vaikeita. Toinen raskaus oli rankin, sillä hoidin esikoistamme kotona ja pahoinvointi oli sellaista, etten saanut oikeen mitään pysymään sisällä tai en pystynyt syömään mitään kuin ensimmäisen kerran vasta 4-5 aikaan iltapäivällä. Sen takia mulla painokin putosi neljä kiloa ja olin ihan voimaton. En jaksanut tehdä mitään muuta kuin hoitaa pakolliset jutut eli lapsen ruoat, vaipanvaihdot yms, muuten makasin sängyllä ja luin esikoiselle kirjoja.
Tämä kolmas raskaus ei ole ollut ihan niin raju kuin tuo toinen ja olen saanut jopa syötyä ja ruoat pysymään sisällä suht hyvin. Mun aamut alkaa yleensä oksentamisella. Kuulostaa varmaan inhottavalta, mutta oksennan mielummin aamuisin mahanesteet kuin että joutuisin oksentamaan ruokaa. Aamuisin yökkäysrefleksin saa aikaan esimerkiksi yskiminen, huono ilma tai erilaiset hajut (vaipanvaihto, jääkaapin avaaminen jne). Näin kuumalla ilmalla tää on aika huono, kun pitäisi saada raitista ilmaa heti aamusta. Ja vaikka kuinka hyvää tarkoittavat ihmiset neuvovat, että laittaa sängyn viereen näkkäriä tai muuta syötävää, niin voin kertoa, ettei auta sitten yhtään. Joillakin tosin helpottaa tiheä syöminen siihen etovaan oloon, mutta itse ainakin oksennan joka tapauksessa. Oksentamisen jälkeen yleensä olo helpottuu joten jään aina vaan odottamaan sitä oksentamista.
Millä tavalla pahoinvointi on sitten vaikuttanut arkeeni? Joudun esimerkiksi miettimään etukäteen vieraaseen paikkaan mentäessä, missä on lähin vessa, pääsenkö sinne heti jos on tarve vai onko parempi juosta vain suoraa ulos tai käyttää oksennuspussia. Joudun myös miettimään ruokaa valitessani, mitä olisi miellyttävämpi oksentaa. Ps. Paprika ja porkkana on ihan hirveitä! Olen joutunut perumaan menoja läheisten kanssa sen takia, että oloni on niin huono enkä ole saanut mitään syötyä tai sitten tapaamiseen on liittynyt syömistä. Mun viimeisin keino on se, että syön karkkia, jäätelöä tai ihan mitä vaan herkkua, koska se menee aina alas ja saan siitä energiaa jos täytyy esimerkiksi aamuisin lähteä jonnekin. Leivät on ihan ehdoton ei ja mun leivän syönti onkin vähentynyt hurjasti. Jo pelkkä kaupan leipäpuolella käyminen saa huonon olon ja oksennusrefleksin on saanut aikaan jopa leipään koskeminen ja tajuaminen, että se on vähän kuivaa.
Arjessa ruokailujen jälkeen edelleen mun täytyy mennä sohvalle lepäämään, koska mua oksettaa. Mikään ei oo turhauttavampaa kuin syödä lounas salaatteineen päivineen ja syömisen jälkeen oksentaa kaikki, palata pöytään ja todeta, että mitähän sitä sitten söisi. Mun täytyy myös usein jättää lautaselle muutama haarukallinen ruokaa, koska jos syön ne viimeiset, niin jostain syystä yökkäys tulee. Myös kaikki ruoan tähteet ja lautaset jää usein vaan pöytään, koska en voi ruokailun jälkeen niitä heti korjata pois. Tähän kaikkeen lisäksi tietenkin se alkuraskauden etova olo ja väsymys. Olikin ihanaa, kun se etova olo hävisi ja pystyi taas hengittämään vapaasti ilman että oli sellaista oloa 24/7 että oksennan ihan justiin. Väsymys näkyi siinä, että parhaimmillaan nukuin päivässä kolmet päikkärit ja silti vaan väsytti. Syömättömyyden takia energiat oli ihan loppu ja en jaksanut autoa edes skrapata ja pelkkä ruoan laittaminen sai hengästymään ihan kuin olisin tehnyt isonkin liikuntasuorituksen. Ja kun nämä kaikki oli yhtä aikaa ja silti hoidin yksin kotona meidän kahta lasta, niin tulihan siinä epätoivoinen olo.
Nyt olen yli puolen välin raskaana ja en enää oksenna päivittäin, mutta muutamia kertoja viikossa ja yleensä aamuisin. Aamupalat ja iltapalat on mulle edelleen vaikeita, koska mitään ei vaan tee mieli. Näistä raskauspahoinvoinneista mulle on jäänyt oksennusfobia ja pelkään muunmuassa mahatautia ihan hirveästi. Oonkin jopa hysteerinen sen suhteen ja teen kaikkeni, ettei se tarttuisi meidän perheeseen vaikka sitten linnottautumalla kotiin.
Vaikka raskaus on onnellinen asia, niin siitä huolimatta en ole pystynyt täysillä nauttia ja iloita tuosta pienestä ihmeestä. Juuri tänä aamuna oksensin taas. Mietin kauan millaisia kuvia tähän postaukseen valitsisin, sillä en ole paljon kuvia jostain syystä ottanut keväällä ja jotenkin hienot raskauskuvat, joissa hymyilen, tuntuvat ristiriitaisilta. Valitsin sitten vähän molempia kuvia, koska onkin ollut niin ristiriitaiset fiilikset ja haluan näyttää raskauden molemmat puolet. Kyllä tämä jossain vaiheessa loppuu, viimeistään synnytyslaitoksella. Joka tapauksessa tiedän, että tämä kaikki on sen arvoista. Olen selvinnyt tästä kaksi kertaa aiemmin, joten selviän kyllä nytkin.♥
Onko teillä ollut raskauspahoinvointia? Pelkäättekö tulevaisuudessa lapsien hankkimista mahdollisen pahoinvoinnin vuoksi?
Pahoinvointi on tosi kurja asia. Keskimmäisessä raskaudessa oksensin päivittäin aina laitokselle saakka ja usein tipassa vietettiin aikaa.
VastaaPoistaTsemppiä kovasti!
Se on! Voi ei, on kyllä inhottavaa. :( Itse en ole joutunut tippaan, että jostain olen saanut kuitenkin tarpeeksi ravintoa, mutta tiedän, että joillekin se on arkipäivää. :(
PoistaKiitos paljon tsempeistä! :)