Pipo - Kirpputori/Pieces | Takki - Kirpputori/H&M | Legginssit - Defshop (Saatu blogin kautta) | Kengät - Kirpputori/Vagabond | Laukku - Defshop (Saatu blogin kautta)

  Syksyn tultua mut löytää lenkkipoluilta useammin. Syy löytyy myös siitä, että tykkään nukuttaa lapsemme ulos ja nyt oon huomannut, ettei poika enää nukahdakaan niin helposti pinnasänkyyn. Loppuu siis multakin tekosyyt, miksi en lähtisi samalla reippaalle kävelylenkille. Äitiys ei ole mulle mikään tekosyy olla harrastamatta liikuntaa. Nimenomaan haluan voida hyvin ja elää terveellisesti. Tulevaisuudessa olen omalle lapselleni esimerkkinä niin hyvässä kuin pahassa, niin haluan kannustaa lastani liikkumaan ja elämään terveellisesti.

  Mulla ei synnytyksen jälkeen jäänyt kuin pari kiloa ylimääräistä, mutta mulla oli sitä ylimääräistä ollut jo ennestään, että bmi kertoi mun olevan lievästi ylipainoinen. Se ei tuntunut kivalta ja havahduin siihen, että jotain täytyy tehdä. Nyt synnytyksen jälkeen olenkin pudottanut kuusi kiloa painoa, mikä kuulostaa ehkä pieneltä luvulta tällee yhdeksän kuukauden saavutukseksi, mutta mulle se on iso luku. Täytyy sitä paitsi myöntää, että en ole hirveästi treenannut tai ollut mikään himoliikkuja. Imetys vei suurimman osan kiloista ja varmasti ruokavaliollakin on merkitystä. Olen nimittäin lisännyt ruokavaliooni enemmän salaattia ja vihanneksia. Liikuntaa olen harrastanut lähinnä vaunulenkkien muodossa. Vielä pitäisi pudottaa painoa jonkin verran ja treenata vatsaa, reisiä ja takapuolta.
  Synnytyksen jälkeen olen ollut armollisempi itselleni. Olen tehnyt kropallani suuren työn; kasvattanut, synnyttänyt ja ruokkinut oman lapseni. Sitä suuremmalla syyllä haluan pitää itsestäni myös fyysisesti hyvää huolta. En kuitenkaan liikaa tuijottele vaa'an lukemia vaan mulle tärkeintä on se, että itsestä tuntuu hyvältä juuri tässä kropassa.

  Uudet treenivaatteet tuovat aina motivaatiota liikkumiseen. Mulle tarjottiin mahdollisuutta lähteä yhteistyöhön nettikauppa Defshopin kanssa ja täydensikin vaatekaappiani muun muassa Adidaksen legginsseillä ja Onlyn treenikassilla. Defshop on Euroopan suurimpia streetwear- ja hiphop -muodin verkkokauppoja ja sieltä löytyy vaatteita tunnetuilta merkeiltä kuten Adidas, Nike, Vans, Vero moda, Jack & Jones ja Only. Käykää ihmeessä tutustumassa heidän valikoimaansa jos ette ole heidän sivuillaan vielä vierailleet.
  Koska oon niin mukavuudenhaluinen vaatteissa, niin Adidaksen legginssit on juuri täydelliset lenkkipolulle tai miksei salillekin. Kirpputorilta löytämäni H&M:n verkkaritakista on kyllä tullu niin lemppari erityisesti nyt syksyllä, kun sen sisällä on osittain fleecevuorta. Onlyn treenikassi oli pirteän värinen ja se näytti aluksi pieneltä, mutta kyllä sinne tavaraa saa mahtumaan. Itse en käy tällä hetkellä salilla treenailemassa, mutta kassilla onkin niin monenlaisia käyttötarkoituksia. Juuri viikonlopun reissussa se sai toimia pojan vaatteiden ja lelujen kuljetuskassina. Mulla kun on tapana ottaa reissuille koko omaisuus mukaan, haha.

Mitä te tykkäätte pukea lenkkipolulle tai salille? :)

Edit: Jostain syystä mun blogissa ei toimi nuo "like" ja "dislike" -ruksit postauksen lopussa joten ne on nyt pois kunnes keksin, miten ne saa taas toimimaan. Ne toimii taas, jei!

Kulissien takana - Näin blogipostaukseni syntyy osa 1

Ihmiset ovat tottuneet lueskelemaan blogeja ja heille näkyy vain se, mitä on julkaistu. Yleensä siis kuvia ja tekstiä milloin mistäkin aiheesta. Bloggaajat tietävät, ettei postauksen tekeminen aina onnistu ja kuinka paljon työtä ja valmistelua se oikeasti vaatii, mutta sellainen ihminen, joka ei pidä välttämättä omaa blogia, ei ehkä tule ajatelleeksi, että blogin pitäminen ei ole mikään helppo juttu vaan se on usein todella aikaa vievä harrastus/työ.
  Päätinkin tehdä tällaisen kulissien takana postauksen, jossa vähän näytän sitä, miten mun tämä keskiviikkoinen asupostaus oikein syntyi. Jos tästä pidetään, niin voin tehdä tällaisia useampiakin esimerkiksi jostain sisustuspostauksesta, sillä niidenkin tekeminen on erilaista.

  Olin menossa keskiviikkona kaupungille ja olin suunnitellut jo muutama päivä sitten, että tällä viikolla tulee asupostaus ja samalla toteutan "Kulissien takana" -postauksen. Päätin keskiviikkoaamuna, että tänään on se päivä. Päiväni alkoi meikkaamisella, jonka jälkeen valitsin itselleni vaatteet. Lähdin hakemaan jotain tyylikästä, mutta silti vaatteet eivät saisi kinnata mistään ja tarvittaessa vaatteiden sovittaminen kaupungilla tulisi olla mahdollisimman helppoa.

  Tällä kertaa mun asuvalinta oli aika nopeasti tehty, ettei tarvinnut kokeilla kaikkia omistamiani vaatteita. Asukuviin valmistautumista kuitenkin hidasti tällainen pieni mönkijä lattialla, joka siirteli kenkiä paikasta a paikkaan b ja söi ulkoa sisälle siirtyneitä lehtiä ja muita roskia lattialta, että päädyin lopulta imuroimaankin vielä. Olin suunnitellut, että otan asukuvat ulkona samalla, kun nukutan pojan vaunuihin. Kun olin saanut itseni valmiiksi, puin vielä pojan ja otin tarvittavat välineet mukaan ja eikun ulos!

  Olin ottanut mukaan tietysti kameran ja kameranjalustan, sillä suurimman osan asukuvista otan itselaukaisimella. Timo ottaa välillä jotain kuvia, mutta ei me lasta saada mihinkään tungettua, niin se on aina pakko ottaa mukaan. Kuvaustaustat siis eivät välttämättä ole mitenkään hienoja ja myönnän, että liian usein taustana on vain meidän terassimme. Yritän tähän kuitenkin panostaa koko ajan enemmän, että tausta vaihtelisi. Itselaukaisimella otettujen kuvien ongelmana on se, että mun kamerassa ei ole automaattitarkennusta joten mun täytyy ottaa kuvat aina jotain taustaa vasten, johon tarkennan, ja sitten juoksen itse sinne kuvaan tarkennuksen kohdalle. Käytän siksi myös usein meidän terassia kuvauspaikkana, koska valoisuus ja kaikki ovat silloin kunnossa. Esimerkiksi näissä ottamissani asukuvissa kasvot eivät erotu kunnolla ja mulla on todella vaalea iho, niin se korostuu/valoittuu helposti liikaa.
  Muutaman kerran kuvaukseni keskeytyi, sillä tuolta tieltä meni jonkin verran porukkaa. Siinäpä niille sitten loppupäiväksi ihmettelemistä, että mitä ihmettä tuo likka touhuaa.

  Kuvien ottamisessa meni noin puoli tuntia ja oisko kuvia tullut jotain 30-50. Ajattelin, että näistä saa nyt edes muutama olla onnistuneita. Vaikka kameran näytöltä näkeekin, millaisia kuvia tuli, niin lopullisen lopputuloksen näkee vasta tietokoneelta. Joskus huomaan, että tarkennus on ollut ihan päin honkia tai ilmeet ihan hirveät tai muuta sellaista.

  Seuraavana vuorossa onkin ehkä tärkein vaihe, nimittäin kuvien muokkaus. En laita blogiini yhtään kuvaa, jota ei olisi edes jonkin verran muokattu. Muokkaamalla kuvista nimittäin saa parhaan mahdollisen lopputuloksen ja sillä saa korostettua kuvan parhaita puolia. Itse käytän muokkaamiseen ilmaista PhotoScape -ohjelmaa. Poika nukkui vielä jonkin aikaa meidän kotiuduttua kuvauspaikalta, joten menin heti kuvien kimppuun. Poistin kuvat, jotka eivät onnistuneet ja muokkasin parhaiten onnistuneet. Ehdin lataamaan kuvat Flickriin ja asettelemaan ne postaukseen.
  Myöhemmin illalla jatkoin postauksen tekemistä. Kirjoittelin tekstiä ja kuuntelin samalla Spotifystä musiikkia. Mulla on tapana tehdä niin, sillä ajatus kulkee jotenkin paremmin musiikin soidessa. Lopuksi tarkastin vielä kirjoitusvirheet ja sitä varten luin tekstin vielä moneen kertaan. Katsoin myös useaan otteeseen, että kuvien ja tekstien asettelu on niin kuin pitää. Sitten painoin julkaisunappia.
  Kokonaisuudessaan tämän asupostauksen tekemiseen meni noin kolme tuntia. Joku voi ehkä kysyä, että miksi tämä kaikki vaiva? Vastaus tuohon kysymykseen on se, että koska rakastan tätä hommaa!♥

Keskiviikkoisen asupostauksen tekemisen aikana soineet musiikit:

Aurora - Kaikki mitä näät

Antti Tuisku - Sata salamaa

Cheek - Sä huudat

Pariisin kevät - Hän saapuu luokseni pimeydessä

Sanni - Supernova

Johanna Kurkela - Kuolevainen

Mitä mieltä tällaisesta postauksesta? :)

Viime viikkojen kuulumisia

  Mihinköhän se syyskuukin jo meni? Ens viikolla ollaan jo lokakuussa. Tulinkin kirjottelemaan tänne blogin puolelle kuulumispostausta näin random kuvien siivittämänä. Tykkään itse lukea tällaisia postauksia ja kameraan tallentuu paljon kuvia, joita ei ota mitään tiettyä postausta varten. Joten kiva niitä julkaista tällaisissa postauksissa.
  Oon tässä valmistautumassa viikonloppua varten ja mun viikonloppu meneekin reissatessa ja kyläillessä. Oon aikalailla semmonen kotikissa, joka viihtyy kaikista parhaiten kotona. Kaipaan kyllä ihmisten ilmoillekin välillä, mutta jotenkin nykyään, kun on somekin niin vahvasti mukana elämässä, niin se kyläily on jäänyt vähemmälle. Yritän petrata tässäkin asiassa ja viettää enemmän aikaa läheisten kanssa "oikeassa" elämässä. Mutta pitemmittä puheitta niihin kuviin.

  Me vietettiin Timon kanssa syyskuussa 4-vuotishääpäivää. Käytiin yks viikonloppu syömässä Amarillossa ja virallisena hääpäivänä päätin leipoa meille kakun ja S-marketista kävin hakemassa herkulliset ja älyttömän isot suklaakeksit! En oo hetkeen leiponut täytekakkua, eikä tää niin hyvin onnistunut kuin olisin halunnut (perfektionisti kuin olen). Kerma nimittäin loppui kesken ja koristelu ei ole niin täydellinen, mutta eipä se makuun vaikuttanut.

  Vaihdoimme (taas) olohuoneessa järjestystä ja tässä vähän kuvaa siitä. Vaihdomme kolmenistuttavan sohvan tuolta ikkunan edestä vastakkaiselle seinälle ja kahdenistuttavan sohvan keskelle olohuonetta. Lastenhuoneeseen muuttanut Kallax-hylly sai myös palata olohuoneeseen. Pojan lelut ovat muutenkin tällä hetkellä olohuoneessa, niin ne saa kätevästi säilytettyä noissa laatikoissa. Tässä kuvassa olohuone näyttää ehkä hieman ahtaalta, mutta todellisuudessa se ei sitä kuitenkaan ole. Mielestäni tuon sohvan kääntäminen selkänoja keittiöön päin toi yhtenäisyyttä olohuoneeseen ja toisaalta myös tilaa tuolla hyllylle, sillä muuten se ei olisi mahtunut olkkariin.

  Oon ottanut meille ruokavalioon yhä enemmän bataattia ja erityisesti bataattiranskalaiset ovat herkkua! Käytämme bataattia lisukkeena lihan tai esimerkiksi kalan kanssa. Bataattihampurilaiset ovat myös ihan älyttömän hyviä! Jos ette ole ikinä testanneet bataattia ruokavaliossa, niin kannatan kyllä ainakin kokeilemaan. :)

  Syyskuun aikana myös poikamme täytti yhdeksän kuukautta ja pitihän sitä viralliset 9kk kuvat ottaa. Ihan älytöntä kuinka lapset kehittyy ensimmäisen elinvuotensa aikana niin paljon! Ja kuinka aika on mennyt niin nopeasti. Pian meidän poikakin jo kävelee ja puhuu ja mitähän vielä. On se niin rakas.♥

  Harvemmin pidän hiuksia kiinni, mutta eilen halusin kokeilla pitkästä aikaa. Ei hassumpi ja tuo kivaa vaihtelua! Olin lähdössä kirpputoreja kiertelemään ja löysinkin tällä kertaa paljon sisustusjuttuja, joista tulee sitten oma postauksensa jossain vaiheessa. Joskus käy niin hyvä tuuri, että samassa pöydässä on juuri mun tyylistä sisustustavaraa joten yleensä hamstraan sitten samasta pöydästä useammankin tuotteen.

  Aamuherätykset ei oo mun niitä lempijuttuja. Muuten kyllä tykkään herätä aamulla aikaisin, mutta jos en oo menny ajoissa nukkumaan ja yö on katkonainen, niin nukkuisin kyllä pidempään kuin seitsemään. En kuitenkaan valita, sillä mikäs sen parempaa kuin aloittaa aamu rennosti vetämällä villasukat jalkaan, ilman kiirettä siitä, että tarttis mennä yhtään minnekään muuta kuin keittämään pojalle aamupuurot.

Ihanaa viikonloppua!♥