Multa toivottiin postausta sosionomiksi valmistumisesta, opparista ja valmistujaisjuhlista joten palataan siis parisen vuotta taaksepäin vuoteen 2013. Vaikka kirjottelin tässä postauksessa siitä, kuinka mulla on hyvät muistot koulusta, niin tarkoitin koulua kokonaisuutena. Vuosi 2013 oli elämässäni aika rankkaa aikaa. Toki siitä saan syyttää aika lailla itseäni, koska asetin itselleni riman ehkä liian korkealle, vaikkakin ylitin sen kyllä. Olen kirjoittanut valmistumisesta ja opparista edellisessä blogissani, mutta koska luonnollisesti tätä blogia ei enää ole, niin palaan ajassa taakse päin tässä blogissa.
Loppuvuodesta 2012 aloitimme opinnäytetyötä. En tiennyt vielä aihetta, vaikka monta ideaa olikin mielessä, mutta mikään ei ollut sellainen, että se toisi mitään uutta tietoa kenellekään. Luokanvalvojani kanssa keskustellessa päähäni tuli aihe kuin salama kirkkaalta taivaalta. Aloin tutkia sitä, kuinka lastensuojeluyksiköissä asuvat nuoret kokevat kodinomaisuuden, mitä koti merkitsee heille ja ovatko laitokset kodinomaisia heidän mielestään, kun laitokset usein mainostavat itseään kodinomaisiksi. Meillä oli opinnäytetyöseminaareja, joissa meidän piti esittää työ aina sitä mukaa, mitä se valmistui. Kun olin esittänyt suunnitelman työstäni, jonkin aikaa siitä mulla kävi idea mielessä, että yrittäisin valmistua aikasemmin. Marssin siis oppariohjaajani puheille ja kysyin, mitä se vaatisi. Sain kuulla, että seuraavassa seminaarissa tulisi olla puolet työstä valmiina. Aikaa oli tuohon kaksi viikkoa. Onnistuin kuin onnistuinkin kasaamaan työn muun koulun ohessa. Eihän se teksti mitään valmista ollut, mutta pääasia että sitä tekstiä oli.
Kesällä 2013 en mennyt töihin vaan olin kolmisen viikkoa työharjottelussa, tein pari kurssia kesäopintoja ja opinnäytetyötä ja nostin koko kesän ajalta opintotukea. Haastattelin kesällä nuoria tutkimustani varten ja kirjottelin opparia päivittäin ainakin kahdeksan tuntia joka päivä. Itkin monet kerrat, kun oli niin pää täynnä opparia ja tuntui, ettei se ikinä valmistu. Ihanku siinä ei olis ollu tarpeeks, niin otin vielä kokopäivätyönkin vastaan siinä elokuussa. Mutta kaikesta huolimatta sain semmosen 65-sivuisen opinnäytetyön valmiiksi ja pystyin valmistumaan pari kuukautta aikaisemmin hyvällä oppariarvosanalla ja muutenkin hyvällä keskiarvolla, mistä oon todella ylpeä.
Pitihän valmistumista jotenkin juhliakin, sillä en mennyt enää joulukuussa amk:sta valmistuneiden yhteiseen valmistujaisjuhlaan, kun olin jo valmistunut aikaisemmin ja töissäkin riitti kiirettä. Olin vaan hakenut tutkintotodistuksen koululta ja kävelin koulun ovista pihalle ja olin valmistunut sosionomiksi. Pidimme lapsuudenkodissani kaikille avoimet juhlat ja juhlissani kävikin naapureita, ystäviä, sukulaisia ja muita läheisiä. Juhla-asuna mulla oli H&M:ltä löytämäni mekko, josta tykkäsin todella paljon. Harmi, että tällä hetkellä se ei taida enää mahtua mun päälle. Tarjoiluna meillä oli voileipäkakkuja, karjalanpiirakoita ja munavoita, täytekakkua, kuivakakkua, rocky roadia ja vadelma-valkosuklaa juustokakkua. Äitini oli tehnyt kaikki lukuunottamatta karjanpiirakoita (kaupasta) ja rocky roadia (veljen vaimo teki).
Loppuvuodesta 2012 aloitimme opinnäytetyötä. En tiennyt vielä aihetta, vaikka monta ideaa olikin mielessä, mutta mikään ei ollut sellainen, että se toisi mitään uutta tietoa kenellekään. Luokanvalvojani kanssa keskustellessa päähäni tuli aihe kuin salama kirkkaalta taivaalta. Aloin tutkia sitä, kuinka lastensuojeluyksiköissä asuvat nuoret kokevat kodinomaisuuden, mitä koti merkitsee heille ja ovatko laitokset kodinomaisia heidän mielestään, kun laitokset usein mainostavat itseään kodinomaisiksi. Meillä oli opinnäytetyöseminaareja, joissa meidän piti esittää työ aina sitä mukaa, mitä se valmistui. Kun olin esittänyt suunnitelman työstäni, jonkin aikaa siitä mulla kävi idea mielessä, että yrittäisin valmistua aikasemmin. Marssin siis oppariohjaajani puheille ja kysyin, mitä se vaatisi. Sain kuulla, että seuraavassa seminaarissa tulisi olla puolet työstä valmiina. Aikaa oli tuohon kaksi viikkoa. Onnistuin kuin onnistuinkin kasaamaan työn muun koulun ohessa. Eihän se teksti mitään valmista ollut, mutta pääasia että sitä tekstiä oli.
Kesällä 2013 en mennyt töihin vaan olin kolmisen viikkoa työharjottelussa, tein pari kurssia kesäopintoja ja opinnäytetyötä ja nostin koko kesän ajalta opintotukea. Haastattelin kesällä nuoria tutkimustani varten ja kirjottelin opparia päivittäin ainakin kahdeksan tuntia joka päivä. Itkin monet kerrat, kun oli niin pää täynnä opparia ja tuntui, ettei se ikinä valmistu. Ihanku siinä ei olis ollu tarpeeks, niin otin vielä kokopäivätyönkin vastaan siinä elokuussa. Mutta kaikesta huolimatta sain semmosen 65-sivuisen opinnäytetyön valmiiksi ja pystyin valmistumaan pari kuukautta aikaisemmin hyvällä oppariarvosanalla ja muutenkin hyvällä keskiarvolla, mistä oon todella ylpeä.
Pitihän valmistumista jotenkin juhliakin, sillä en mennyt enää joulukuussa amk:sta valmistuneiden yhteiseen valmistujaisjuhlaan, kun olin jo valmistunut aikaisemmin ja töissäkin riitti kiirettä. Olin vaan hakenut tutkintotodistuksen koululta ja kävelin koulun ovista pihalle ja olin valmistunut sosionomiksi. Pidimme lapsuudenkodissani kaikille avoimet juhlat ja juhlissani kävikin naapureita, ystäviä, sukulaisia ja muita läheisiä. Juhla-asuna mulla oli H&M:ltä löytämäni mekko, josta tykkäsin todella paljon. Harmi, että tällä hetkellä se ei taida enää mahtua mun päälle. Tarjoiluna meillä oli voileipäkakkuja, karjalanpiirakoita ja munavoita, täytekakkua, kuivakakkua, rocky roadia ja vadelma-valkosuklaa juustokakkua. Äitini oli tehnyt kaikki lukuunottamatta karjanpiirakoita (kaupasta) ja rocky roadia (veljen vaimo teki).
Ihana mekko ja kaunis sinä! Kiva postaus, aika hienoa, että sait noin hyvällä aikataululla työsi valmiiksi. Aihekin kuulostaa tosi mielenkiintoiselta!
VastaaPoistaKiitoksia! :') Töitä tein kyllä kovasti ja oon kyllä välillä aika jääräpää, et jos oon jotain päättäny niin kans sit teen niin, enkä luovuta. :D Aihe kyllä oli tosi mielenkiintonen. :)
PoistaTuo mekko on aivan ihana! :)
VastaaPoistaKiitos Heli! :)
PoistaMulla on tässä oppari projekti aluillaan kaverin kanssa ja ollaan aika hukassa! Idea sentään on, mutta työelämäkytkös puuttuu... Huomasin vasta nyt tän sunkin postituksen, kun ei ole edes blogeja ehtinyt lukea! Mutta mua jotenkin pelottaa tosi paljon ajatus valmistumisesta... Sitten niitä töitä pitäisi oikeasti osata tehdä, jos niitä nyt edes saa!
VastaaPoistaVoi että, uskon kuitenkin, että kyllä se teilläkin selkenee! :) Tuttuja ajatuksia, kun mulla sillon ku valmistuin et pitäiskö tässä oikeasti osata tehdäkin jotain. Mut sit töissä ollessa huomas et kyllä sitä oikeasti osaakin jotain ja usein töitä oppii vaan tekemällä. :D Millonkas sun pitäis valmistua? :) Tsemppiä oppariin!
PoistaTarkoitus ois valmistua viim joulun 2016 elo menen ihan aikataulussa :) Katsoo miten oppari nyt lähtee käyntiin ja ens keväällä on se vika harkkakin vielä. Sinnekin paikka pitäisi hommata! Kauheesti ois kaikkee hommaa tässä... Mutta miksei jos ens syksynä, jos tässä nyt ehtii, kiire ei kyllä ole! Ja kiitoksia! :)
PoistaJoo ei sulla mikään kiire ole! :) Itsekin näin jälkikäteen mietin, että mitä väliä sillä nyt oli loppujen lopuks vaikka valmistukin pari kuukautta aikasemmin. :D Ihan hyvin ois ehtiny sillo jouluks tai vaikka siitä vielä myöhemmin. Sit jos oot menossa ens kesänä oman alan töihin, niin siitä voi hyvin saada työpaikan. :) Jos sua jännittää se et saatko töitä, niin kannattaa alottaa työnhakeminen jo ennen valmistumista. Ainakin itsellä oli vaan oppari enää kesken, kun hain töitä ja sit tosiaan sainkin. Monet työpaikat saattaa ottaa töihin, vaikkei niitä tutkintopapereita oliskaan. :) Mutta ehkä ihan hyvä, ettet vielä mieti töitä vaan tee koulu kunnialla loppuun ensin. ;D Työpaikkaa ehtii murehtimaan sit muiden juttujen jälkeenkin. :)
Poista